Tunteet, odotukset ja uskomukset

Koska Sethin mukaan koko todellisuus on mentaalinen, se merkitsee sitä, että myös fyysinen todellisuus on pohjimmiltaan mentaalinen eli rakentuu ei-fyysikaalisesti. Näin fyysisen aineen taustalla tai perustana täytyy olla jotakin muuta kuin esimerkiksi alkeishiukkasia. Meidän fysiikkammekin tunnustaa sen tosiasian, että aineen syntyä on varsin vaikea määritellä. Nykyään kaiken aineen perustana olevien alkeishiukkasten ajatellaan syntyneen alkuräjähdyksessä ja muodostaneen vähitellen aineen fysikaalisten voimien avulla. Kysymykseen alkuräjähdyksen alkuperästä on monenlaisia vastauksia, jotka ovat kaikki luonnollisesti vain teorioita; me emme yksinkertaisesti voi käsittää edes kysymyksenä sitä, mitä oli ”ennen alkuräjähdystä”. (Ks. myös Aika.)

Kysymys tietoisuudesta on vielä tätäkin hankalampi, ja siinä vallitsee neljä päähaaraa:

ontologinen dualismi: mentaalit toiminnot ja aineellinen todellisuus ovat kaksi eri asiaa

materiaalinen eli fysikaalinen monismi: kaikki oleva, myös mentaalit toiminnot, ovat pohjimmiltaan fysikaalisia

idealismi: kaikki oleva, myös aineellinen maailma on pohjimmiltaan mentaalien prosessien tulosta

neutraali monismi: aineellinen ja mentaalinen maailma pohjaavat molemmat johonkin kolmanteen ”substanssiin”, jota emme toistaiseksi tunne

Suosiotaan on erityisesti viime vuosina nostanut ns. panpsykistinen tulkinta, joka toivoo voivansa yhdistää mentaalit ja aineelliset toiminnot toisiinsa pitämällä tietoisuutta jonkinlaisena aineen perusominaisuutena ja joka voidaan, jos halutaan, nähdä viidentenä ontologisena (olemassa olevaa koskevana) päähaarana. Usein se kuitenkin liitetään joko idealismiin tai neutraaliin monismiin. Kaikista edellä esitetyistä todellisuuskäsityksistä on useita koulukuntia ja tulkintoja. 

Sethillä on oma tulkintansa, joka muistuttaa eniten panpsykistisiä tulkintoja. Seth käy materiaalissaan perusteellisesti läpi sitä, miten kaikki aineellinen muodostuu mentaalista toiminnasta, joka on luonteeltaan sähkömagneettista sanan tavanomaista laajemmassa merkityksessä. Tässä artikkelissa siirrytään suoraan sen olettamuksen käsittelyyn, että henkilökohtaiset ja kollektiiviset mentaalit prosessit – toisin sanoen tunteet ja ajatukset – synnyttävät sen todellisuuden, jonka me kukin sitten fyysisillä aisteillamme havaitsemme ja koemme.

Tämä ajatuksen ja koetun todellisuuden välinen yhteys on eritoten lukuisten uushenkisten kirjojen ja opetusten pohjalla. Luova visualisointi, magnetisointi, myönteinen ajattelu, puoleensavetämisen laki, alitajunnan voima – ja vaikkapa länsimaihin viime vuosien aikana levinnyt havaijilainen ho’oponopono – ovat kaikki teorioita tai käytäntöjä, jotka perustuvat siihen, että ajatuksemme, tunteemme ja uskomuksemme eivät ole erillisiä siitä todellisuudesta, jonka koemme ja havaitsemme. Näin myös Sethin mukaan on – ja vieläpä niin, että koko havaitsemamme fysikaalinen todellisuus syntyy omista mentaaleista prosesseistamme ja että olemassa on oikeastaan vain mentaali todellisuus. Seth vaivautuu kaikesta saatavilla olevasta tätä aihetta käsittelevästä materiaalista kenties parhaiten selvittämään, miten mentaalit prosessit tämän todellisuuden muodostavat. (Ks. tarkemmin Fysiikka ja sähkömagneettinen todellisuus ja Mentaali todellisuus ja tietoisuus.)

Useat tunnetut uushenkiset opettajat ja kirjailijat pohjaavat opetuksensa ja ajatuksensa Seth-materiaaliin joko aivan avoimesti suoraan tai ainakin välillisesti. Seth-materiaalilla voidaan sanoa olleen – ja yhä olevan – käänteentekevä vaikutus siihen, miten me henkisyyttä nykyään ymmärrämme. Jane Roberts alkoi vastaanottaa Seth-materiaalia vuonna 1963 ja jatkoi työtään kuolemaansa saakka vuonna 1984. Materiaali on huikeasti aikaansa edellä, ja nyt, kun eritoten edellä mainittu panpsykismi alkaa saada sekä tietoisuustutkimuksessa että filosofiassa jonkinlaista jalansijaa, Seth-materiaali on ajankohtaisempaa kuin koskaan.

Luot oman todellisuutesi

”Luot oman todellisuutesi” on lause, johon koko Sethin opetukset usein tiivistetään, ja kun materiaaliin tutustuu, voi hyvin allekirjoittaa tämän. Sethin puheiden perustana on ajatus siitä, että voimme oppia tarkastelemaan todellisuutta sellaisesta näkökulmasta, joka rikastaa suuresti elämäämme ja joka hänen mielestään vastaa paremmin sitä, miten asiat todellisuudessa ovat, esimerkiksi vastapainona fysikalistiselle eli materialistiselle todellisuuskäsitykselle, jonka mukaan tietoisuus on aivokemiallisista prosesseista emergoituva eli esiin nouseva ilmiö. (Jotkut fysikalistit menevät jopa niin pitkälle, että väittävät tietoisuuden olevan vain harhakuva ja ettei sitä todellisuudessa ole edes olemassa!)

Sethin mukaan kokemamme todellisuuden luomisen taustalla vaikuttavat ensisijaisesti tunteemme, odotuksemme ja uskomuksemme, joihin puolestaan tietoiset ajatuksemme pohjaavat. Näin sen sijaan, että sanoisimme ajatustemme luovan todellisuutemme, on osuvampaa sanoa, että ajatustemme taustalla olevat tekijät – tunteet, odotukset ja uskomukset – ovat varsinaisia todellisuuden luovia tekijöitä.

”Odotukset ovat todellisuuden rakennusaineita. Tästä säännöstä ei ole poikkeuksia.” (ES 9:485)

”Odotuksen säännön ymmärtäminen on se varsinainen käytännön askel, kun haluaa jollakin tavoin muuttaa fyysisiä olosuhteita. Kielteiset mielikuvat on korvattava myönteisillä.” (ES 8:335)

Jokainen tunne, odotus ja uskomus pyrkii ilmenemään. Tämän on itseään luovan mentaalin todellisuuden perussääntö, jota ei voi mitenkään kumota. Ilmenemisen mekanismi sen sijaan ei ole sillä tavoin yksioikoinen, kuin mitä me helposti ajattelemme. Jokainen meistä tietää ja ymmärtää, että jos ajattelen sitä kuuluisaa vaaleanpunaista elefanttia, en ehkä saa sitä hetkeen pois mielestäni mutta ei sellainen heti seuraavan mutkan takaa tielleni ilmesty. Tämä yksinkertainen tosiseikka on se, joka tekee populaarista positiivisesta ajattelusta, magnetisoinnista, luovasta visualisoinnista, ho’oponoponosta ja muista samankaltaisista menetelmistä niin vaikeita ymmärtää ja todella oppia. Siksi koemme usein ne sen verran epämääräisesti toimiviksi, että useimmat meistä hylkäävät koko ajatuksen mentaalisesti järjestäytyneestä todellisuudesta ja palaavat takaisin siihen, mistä lähtivät asiaa tutkimaan.

Jos ja kun todellisuus todella on ensisijaisesti mentaalinen eikä fysikaalinen, tästä ei ole pitkä loikka siihen, että ymmärtää mielen sisällöllä – tunteilla, odotuksilla, uskomuksilla ja niistä kehkeytyvillä ajatuksilla – olevan suora korrelaatio fyysisesti kokemaamme elämään ja sen tapahtumiin. Todellisuus on kuitenkin sangen paljon mutkikkaampi kuin ajatus vaaleanpunaisesta elefantista. 

On eittämättä totta, että fysikaalinen todellisuus on varsin todentuntuinen ja vakuuttava, ja niin sen kuuluu ollakin, koska jos se ei olisi, jutun juoni paljastuisi meille hyvin pian ja tuskin motivoituisimme tekemään sitä, mitä olemme tähän todellisuuteen tulleet tekemään: oppimaan ”energian” käsittelyä tietoisuutemme avulla. 

”Teidän erityisessä naamiointimaailmankaikkeudessanne te olette opettelemassa energian muuntamista. Ja teidän tapauksessanne te opettelette muuntamaan energiaa muotoilemalla sen fyysisiksi rakenteiksi, jota teidän tasonne sallii teidän käsitellä muodostamalla tietyt ulkoiset aistit tätä tarkoitusta varten. Olette kuitenkin yhä hyvin vajavaisia näiden kykyjenne käytössä.” (ES 2:44)

Ja näitä Sethin mainitsemia kykyjä, joita meidän tulee käyttää, ovat nimenomaan tunteet ja ajatukset.

”Ajatukset ja tunteet aktivoivat suoraan fyysisen aineen mekanismit, muuntavat ja muuttavat sitä pitäen sitä yllä ja myös tuhoavat sen.” (ES 8:338)

Sethin mukaan tunteet tai pikemminkin tunneintensiteetti eli tunteiden voimakkuus on perimmäinen luomisen liikkeelle paneva voima. Tietenkin sana ”tunne” on meidän kielenkäytössämme varsin suppea verrattuna siihen, mitä Seth sillä tarkoittaa. Eivätkä tunteetkaan, sellaisina kuin me ne tunnemme, mitenkään suoraan heti ilmenny ympäristöömme, kuten tiedämme – mutta pidemmällä aikavälillä kyllä. Toisin sanoen mitä pidempään meistä ”tuntuu” joltakin – tiedostimmepa tätä tai emme ja yleensä emme tiedosta – sitä vahvempi potentiaali tunteellamme on ilmetä. Tämä ilmenemisen prosessi vain on usein niin hidas, ettemme osaa yhdistää tunteitamme kokemiimme fyysisiin tapahtumiin siinäkään tapauksessa, että tunteemme ovat meille tietoisia. (Ks. myös Terveys.)

Seth opastaa meitä valjastamaan tunteet käyttöömme tehokkaammin, jotta voisimme elää merkityksellisempää ja rikkaampaa elämää.

”Tunteet todellakin luovat odotukset, eikä asia ole toisinpäin… Ihmisen odotukset ovat tulosta hänen emotionaalisesta perimästään sekä hänen omasta kyvystään ymmärtää ja käsitellä tuota perimää. Jos hän käsittelee tätä perimää hyvin, hänen odotuksensa toimivat hänen hyväkseen. Tunteita on tarkoitus käyttää psyykkisinä rakennustarvikkeina. Ei kuitenkaan ole mitään lakia, joka sanelisi sen, ettei ihminen voisi heittää näitä rakennustarvikkeita sattumanvaraisesti ympäriinsä ja toivoa, että ne ehkä muodostaisivat linnan pudotessaan maahan.

Odotukset eivät ole tärkeitä ainoastaan fyysisten rakennelmien muodostamisessa vaan sen lisäksi se määrittelevät sen, millaista sisäistä informaatiota yksilöllä on käytettävissään. Odotukset muodostavat näin yksilöllisyyden ytimen, sillä jokainen todellakin saa haluamansa niin henkilökohtaisesti kuin kollektiivisestikin…

Vaaran odotus todellakin luo vaaran. Menestyksen odotus luo menestyksen… Odotus on voima, joka laukaisee psyykkisten todellisuuksien muotoutumisen fyysisiksi rakenteiksi.” (ES 2:76)

Tässä lainauksessa tulee hyvin esiin se, mikä uushenkisessä itseapukirjallisuudessa on usein irrotettu ”positiiviseksi ajatteluksi”, ”luovaksi visualisoinniksi” tai ”magnetisoinniksi” tavallisesti kuitenkin vailla sitä ymmärrystä, että kaikki alkaa tunteista, jotka muodostavat odotukset – jotka siis yhdessä saavat aikaan ajatuksemme ja asenteemme ja luovat kokemamme fysikaalisen todellisuuden. Edellä olevassa alkupään istunnosta lainatussa tekstinpätkässä Seth ei vielä käytä sanaa ”uskomus”, ja odotuksia ja uskomuksia voikin tässä tapauksessa pitää synonyymeinä: jos odotat tai oletat jotakin, sillon myös uskot siihen joko tietoisesti tai tiedostamattasi.

Uskomuksia voidaan pitää kiteytyneinä tai jumiutuneina odotuksina, jolloin tunteiden synnyttämät odotukset nähdään eräänlaisina uskomusten prototyyppeinä. Olennaista on kuitenkin ymmärtää, että tunteet ovat se perusvoima, joka odotukset synnyttää.

Kuten nykypsykologiammekin ymmärtää, suuri osa mentaaleja toimintojamme ei ole meille tietoisia. Tämä ei kuitenkaan vähennä niiden ilmenemispontetiaalia vaan merkitsee sitä, että emme vain kykene ymmärtämään kokemiamme tapahtumia, koska ne ovat syntyneet mielemme tiedostamattomasta osasta. Suuri osa uskomuksistamme on meille itsellemme tiedostamattomia. 

”Alitajunta, kuten te sitä kutsutte, edustaa valtavaa raakavoimaa, joka synnyttää rakenteet niiden odotusten mukaan, jotka muodostat tunteista.” (ES 2:76)

Koska todellisuuden mentaali rakentuminen on pitkälle tiedostamattomien prosessien tulosta ja koska nuo tulokset eivät ole välittömiä, meidän on usein hyvin hankala nähdä syy-yhteyksiä mielemme sisällön ja kokemamme todellisuuden välillä. ”Sitä saa mitä tilaa”, on sanonta, joka on varsin totta, mutta todellisuus ei ole mikään purkka-automaatti, josta saa aina oikealla kolikolla suun täydeltä makeaa. Tunteiden, odotusten ja uskomusten muodostama ”todellisuudenluontiautomaatti” on mutkikas järjestelmä, jossa ei ole oikoteitä. Et tule terveeksi vain sanomalla itsellesi: ”Olen terve”, jos olet sairas. Sen sijaan olet sairas siksi, että tunteissasi, odotuksissasi ja uskomuksissasi on jotakin, mikä ei toimi sinun hyväksesi. Kokemasi todellisuus ei muutu hokemalla, ellet samalla tutki omia uskomuksiasi. Hankaluus vain on siinä, ettei ole ihan yksinkertaista päästä käsiksi siihen, mitä todella uskoo ja miksi.

”On äärimmäisen tärkeää, joskin vaikeaa, tutkia ja paljastaa se, mitkä omat tämänhetkiset uskomukset ovat. En tarkoita halujasi vaan odotuksiasi, sillä rakennat fyysisesti sellaisen ympäristön, jonka uskot olevan mahdollista rakentaa.” (ES 2:76)

Omien uskomusten tutkimista varten kannattaa itselle tehdä vaikka miellekartta, johon kirjaa omia käsityksiään itsestä ja todellisuudesta sitä mukaa kuin ne tulevat mieleen. Kun niitä on kartalla 10–20, niitä voi alkaa yhdistellä toisiinsa: mikä uskomukseni linkittyy minkäkin kanssa. Tämä on varsin hyödyllinen itsetuntemustyökalu, joka paljastaa nopeasti omia asenteita, uskomuksia ja ajatusmalleja yhdistäen monet niistä kenties vähän yllättävästikin toisiinsa. Karttaa voi täydentää aina uusien asioiden noustessa tietoisuuteen.

Seuraavasta käy hyvin ilmi, miksi todellisuuden käsittely tai manipulointi ei ole aivan yksioikoinen asia. Pelkkä halu tai toive ei itsessään takaa vielä mitään, joskin ilman sitä mitään muutoshaluakaan ei synny tai liikkeelle lähtemistä tapahdu.

”Niitä mekanismeja, jotka laittavat liikkeelle aineen psyykkisen käsittelyn, ei ole koskaan kunnolla selitetty. Muista kuitenkin, että tällainen aineen psyykkinen käsittely on täysin normaalia. Se kuitenkin tapahtuu yleensä alitajuisella tasolla ja vailla tietoisen mielen tietoa tai pyrkimystä. Tällaisten luonnollisten mutta alitajuisten voimien minkäänlainen hallinta on valtavan suuri ponnistus. Tällainen hallinta ei koskaan ole tavanomaista, mutta tietoisuus aineen alitajuisesta käsittelystä voi muuttua tavanomaiseksi ja noudattaa luonnostaan tietoisen mielen toiveita, jos tietyt olosuhteet täyttyvät.

Ensinnäkin, kaikkien tietoisten toiveiden täytyy olla yhteismitallisia alitajuisten odotusten kanssa eivätkä ne saa olla näitä vastaan. Toiseksi, riittävä emotionaalinen alkuvoima täytyy vapauttaa, ja tämä tapahtuu alitajuisilla tasoilla tai kumpuaa niistä. Ja kolmanneksi, vuorovaikutus tietoisen ja alitajuisen mielen, tai kokonaisen itsen sisäisten ja niin kutsuttujen ulkoisten osien, välillä täytyy olla erinomaista.

Tietoinen halu saavuttaa jokin tietty tavoite voi edustaa vain pinnallista, kulttuurisesti omaksuttua toivetta, joka saattaa olla jopa vastakkainen emotionaalisesti latautuneille haluille ja sisäisen itsen odotuksille. Tässä tapauksessa näennäisesti haluttua päämäärää ei todella haluta tai odoteta, eikä aineen käsitteleminen onnistu.” (ES 2:81)

Tässä Seth esittelee kolme ehtoa, joiden on täytyttävä, jotta fysikaalinen todellisuutemme voisi muuttua tietoisen toiminnan tuloksena:

1. Kaikkien tietoisten toiveiden täytyy olla yhteismitallisia alitajuisten odotusten kanssa eivätkä ne saa olla näitä vastaan. 
2. Riittävä emotionaalinen alkuvoima täytyy vapauttaa, ja tämä tapahtuu alitajuisilla tasoilla tai kumpuaa niistä. 
3. Vuorovaikutus tietoisen ja alitajuisen mielen, tai kokonaisen itsen sisäisten ja niin kutsuttujen ulkoisten osien, välillä täytyy olla erinomaista.

Puretaan tätä hieman. Meistä on varmasti moni kokeillut myönteistä ajattelua, luovaa visualisointia tai jotakin muuta keinoa, jolla pyrimme vaikuttamaan omaan koettuun todellisuuteemme. Kenties kyse on jostakin vaivasta tai sairaudesta tai vaikkapa taloudellisesta huolesta. Yleensähän me haluamme muuttaa kokemaamme todellisuutta tietenkin vain silloin, kun emme ole siihen tyytyväisiä.

Toistelemme voimalauseita, piirtelemme aarrekarttoja ja yritämme muuttaa ajatuksemme myönteisiksi, mutta mikään ei tunnu sen suuremmin muuttuvan ulkoisessa todellisuudessamme. Perussyy tälle on siis Sethin mukaan se, että kaikkien tietoisten toiveiden on oltava yhteismitallisia alitajuisten odotusten kanssa, ja ellei näin ole, mikään ei kokemuksissamme muutu. Me emme usein jaksa jatkaa kovinkaan pitkään ajatustemme ja mielikuviemme muuttamista toiveidemme mukaisiksi, jos ulkoinen todellisuus ei vastaa niihin: me tarvitsemme pyrkimyksiämme myötäilevää palautetta, jotta ylipäätään jaksamme jatkaa ponnistelujamme.

Jos mitään ei näytä tapahtuvan, tiedostamattomat odotuksemme ovat ristiriidassa tietoisten ajatustemme kanssa. Esimerkiksi, jos meillä on jokin vaiva, joka periaatteessa olisi parannettavissa – joka siis ei ole mahdoton parantaa, kuten puuttuvan ruuminosan uudelleen kasvattaminen olisi – mutta joka ei kuitenkaan parane kaikista myönteisistä ajatuksistamme huolimatta, syy on alitajuisissa odotuksissamme, jotka saattavat pitää yllä sairauden tilaa tietoisista ajatuksistamme huolimatta. Ne ovat siis ristiriidassa keskenään, ja usein tiedostamattomat odotuksemme ovat paljon sitkeämpiä ja vahvempia kuin tietoiset.

Miten ihmeessä voimme sitten tulla tietoisiksi tiedostamattomista odotuksistamme? Tämä on avainkysymys kaikissa pyrkimyksissä vaikuttaa omiin kokemuksiin ja varmasti myös eräs suurimmista oppiläksyistämme. Siksi siihen ei ole mitään helppoa ratkaisua, keinoa tai menetelmää, jota noudattamalla kaikki loksahtaisi kaikkien kohdalla paikoilleen. Jos olisi, se myös olisi jo kaikkien tiedossa.

Edellä esitetty miellekartan tekeminen omista uskomuksista on voimallinen työkalu juuri siksi, että vaikka sen teko aloitetaankin niistä uskomuksista, jotka ovat tietoisia, se vie hyvin nopeasti sellaisten uskomusten pariin, jotka eivät ehkä olekaan niin tietoisia ja jotka silti vaikuttavat vahvasti kokemaamme todellisuuteen. Mikä tahansa menetelmä, joka auttaa meitä pääsemään käsiksi tietoisen kynnyksen alapuolella olevaan materiaaliin, on lähtökohtaisesti hyödyllinen. Esimerkiksi Jed McKenna tarjoaa varsin yksinkertaisen menetelmän, jota hän nimittää ”henkiseksi autolyysiksi”: istu alas ja kysy itseltäsi, mikä on todella totta, ja lopeta kyseleminen vasta sitten, kun päädyt johonkin, jota et voi enää kiistää. Tähän tosin saattaa kulua muutama vuosi, mutta mikäli päädyt johonkin tuloksen, olet päässyt jo varsin pitkälle siitä huolimatta, että vielä voi tulla aika, jolloin tuokin ”perususkomuksesi” kumoutuu. Tärkeintä kuitenkin on, että löydät itsellesi sopivan menetelmän ja sitoudut siihen niin, että saat tuloksia aikaiseksi – siis että myös omat tiedostamattomat uskomuksesi paljastuvat vähitellen sinulle.

Sethin mainitsema toinen kohta, ”riittävä emotionaalinen alkuvoima”, tähdentää sitä, ettei omien uskomusten kartoittaminen ja selvittäminen ole pelkästään älyllinen prosessi, mikäli omaa kokemusmaailmaa todella haluaa muuttaa – siihen on ryhdyttävä niin elävästi ja vahvasti, että sen kokee myös tunteiden tasolla. Tämä on seikka, joka vaikuttaa olevan usein hieman hankalasti avautuva tai suorastaan väärin käsitetty. Tunneintensiteetti ei tarkoita tunteellisuutta sen paremmin kuin dramatiikkaakaan; se tarkoittaa yksinkertaisesti vain sitä, että koska tunne on kaiken liikkeelle paneva alkuvoima, sitä ei vain voi sivuuttaa pohtimalla pelkästään älyllisesti omia asenteita ja uskomuksiaan. Samalla kun kartoitat omia uskomuksiasi, sinun tulee myös tavalla tai toisella päästä käsiksi siihen, miltä ne sinussa tuntuvat, ja mitä elävämmin sen teet, sen suuremmat vaikutukset saa aikaan.

Kolmas kohta, vuorovaikutus tietoisen ja alitajuisen mielen osan välillä, puolestaan merkitsee sitä, että vaikka tietoinen mieli, eli ulkoinen ego ohjaa prosessia, sen on opittava luottamaan sisäisen egon viesteihin, jotka usein ovat ristiriidassa sen omien pyrkimysten kanssa. (Ks. tarkemmin Entiteetti, ego, identiteetti ja persoona.) Tämä lienee hyvin suuri kompastuskivi useimmille meistä: ulkoinen egomme haluaa kyllä olla terve, rikas ja hyvinvoiva, mutta ei kenties ymmärrä sitä, mitä sairaus, puute ja ahdistus tai masennus meille kulloinkin opettaa. 

Me kärsimme täsmälleen niin pitkään kuin koemme siitä olevan meille (tiedostamattomasti) hyötyä. Jos, esimerkiksi, sairauteni avulla saan kaipaamaani ja tarvitsemaani huomiota, mikään myönteinen ajattelu ei paranna minua, ellen ratkaise tätä tarvettani jotenkin muuten. Koetun todellisuuden muuttaminen ei siis ole mikään näppärä taikatemppu vaan pitkällisen itsetuntemuksen tie huolimatta siitä, että toisinaan asiat vaikuttavat muuttuvan kuin ihmeen kaupalla. Jos näin tapahtuu, kyse on silloin siitä, että sisäinen ja ulkoinen todellisuus ovat yhteismitallisia huolimatta siitä, tiedostimmeko tätä vai emme. 

Tämän Sethin opetuksen voi hyvin tiivistää seuraavaan lainaukseen:

”Sen, mitä odotat, sen myös luot, ja siinä kaikki, olipa puhe sitten psyykkisistä tai fyysisistä asioista. Ennen kuin opit tämän, opit vain vähän, ja ennen kuin opit tämän, et tiedä, mitä käytännöllisyys tarkoittaa.” (ES 6:274)

Yhdessä tunteita, odotuksia, uskomuksia ja ajatuksia voi nimittää tietoisuudeksi tai ainakin tietoisuuden yksilöllisesti järjestäytyneeksi muodoksi. Näin voidaan väittää, että nimenomaan tietoisuus synnyttää todellisuuden, vaikka tämä tietenkin on vain termien vaihtamista yhdestä toiseen:

”Tietoisuus tai toiminta muodostaa kaikki todellisuudet. Se mitä ei ole, edustaa yksinkertaisesti vain sitä, minkä tietoisuus voi herättää henkiin.” (ES 8:338)

Toisaalta mentaali todellisuus toimii myös toisinpäin – ja tämä on äärimmäisen tärkeää: tarkkailemalla todellisuutta ympärilläsi voit oppia ymmärtämään oman mielesi sisältöä, sillä jos todellisuus ympärilläsi on tulosta sekä sinun henkilökohtaisista ajatuksistasi että kollektiivisesti kaikkien ajatuksista, voit oppia tehokkaasti tuntemaan sekä itseäsi että oman kulttuurisi ja koko ihmiskunnan ajattelutapaa tarkastelemalla sitä maailmaa, jossa fyysisesti elät. Itsetuntemusta voi siis harjoittaa sekä kääntymällä sisäänpäin – esimerkiksi mietiskely- ja mindfulness-harjoituksilla – että tarkastelemalla tietoisesti ulkoista ympäristöään.

”Et voi paeta omia asenteitasi, sillä ne muotoilevat kaiken havaitsemasi luonteen. Varsin kirjaimellisesti näet sen, mitä haluat nähdä, ja näet omat ajatuksesi, omat emotionaaliset asenteesi, fyysisesti ilmenneinä.” (ES 8:340)

Tätä vaihtoehtoa – ulkoisen todellisuuden käyttämistä oman sisäisyyden peilinä – ei meidän kulttuurissamme juurikaan hyödynnetä, mikä johtunee siitä, että se vaatisi ainakin jonkinasteisen mentaalisuuden ensisijaisuuden tunnustamista: emme voi ymmärtää maailman ympärillämme heijastelevan oman mielenne sisältöä, jollemm usko maailman olevan mielemme sisällöstä riippuvainen. Nykypsykologiamme tuntee kuitenkin jossain määrin sen, että esimerkiksi kiinnitämme huomiomme tehokkaammin sellaisiin asioihin, jotka ovat mielessämme päällimmaisinä. Tätä sanotaan vahvistusharhaksi, ja askel on oikeansuuntainen – ainakin Sethin todellisuuskäsityksessä – mutta siitä on vielä aikamoinen matka siihen, että pitäisimme havaitsemaamme todellisuutta todella yksilöllisten ja kollektiivisten mentaalien prosessian tuotoksena.

Siitä prosessista, miten ajatukset – jotka siis pohjaavat tunteiden avulla muodostamiimme odotuksiin ja uskomuksiin – luovat kokemaamme todellisuutta, Seth puhuu varsin oivallisesti, joskin omalle todellisuuskäsitykselleen tyypillisin sanankääntein:

”Ajatukset ovat kuitenkin sidoksissa kieleen ja varsin pitkälle järjestäytyneeseen egon kehitykseen. Ne ovat käännöksiä ja symboleita sisäiselle toiminnalle. Ne ovat säännönmukaisesti varsin vahvasti suuntautuneita fysikaalisuuteen ja niiden tehtävä on tutustuttaa fyysisesti suuntautunut ego jossain määrin sisäiseen informaatioon…

Ajatusten takana on kuvia, jotka ovat yksinkertaisempia mutta silti fyysisyyteen suuntautuneita. Koska ne ovat perustavanlaatuisempia, niillä on vahvempi vaikutus…

Näiden taustalla – niin sanoakseni – on jotakin, mitä voisi nimittää lämpökuviksi, joissa hienovaraiset lämpötilan muutokset muodostavat emotionaalisia malleja, joilla on puolifyysinen hahmo… Tällaisia lämpökuvia on niin sanotuissa vanhoissa aivoissa, ja keho reagoi niihin muuttamalla omaa lämpötilaansa, mikä puolestaan saa aikaan erilaisia kemiallisia reaktioita…

Kaikki nämä prosessit ovat kuitenkin välttämättömiä tietoisuudelle. Niitä tarvitaan siihen, miten ei-fyysinen tietoisuus ja ja sen ottama fyysinen muoto oppivat kommunikoimaan keskenään…

Tämän jälkeen informaatio viedään päinvastaisessa järjestyksessä takaisin sisäiselle itselle välittömästi ja automaattisesti. Näin ajatuksesta tulee sisäinen kuva, joka käännetään lämpökuvaksi ja siitä edelleen intuitiiviseen muotoon, joka on hyviin tiivis ja tiukkaan koodattu, ja sen jälkeen se muotoutuu sellaiseksi puhtaaksi ja suoraksi kokemukseksi, jota te ette kykene fyysisinä olentoina ymmärtämään. Kaikki sisäisen itsen tieto on tiiviistä ja koodattua ja puhtaasti sähkömagneettista.” (ES 8:341) 

Katso myös Fysiikka ja sähkömagneettinen todellisuus, Mentaali todellisuus ja tietoisuus sekä Mieli ja aivot.