Fysiikka ja sähkömagneettinen todellisuus

Sethin mukaan todellisuus on pohjimmiltaan ”sähkömagneettinen”, ja koska todellisuus on pohjimmiltaan myös mentaalinen, tämä sähkömagneettisuus koskee myös kaikkia mentaaleja toimintoja, kuten ajatuksia, eikä suinkaan vain fyysistä ainetta. Termin voi helposti kokea harhaanjohtavaksi, sillä Seth ei tietenkään tarkoita sitä, että tuo sähkömagneettisuus rajautuisi siihen spektriin, jonka me fysikaalisesti tunnemme, tai olisi edes samaa spektriä. Sethin maailmankuvaa ei kuitenkaan voi ymmärtää, ellei halua edes hypoteettisesti ajatella todellisuuden olevan pohjimmiltaan mentaalinen, ja jostakin mentaalin aineksenkin pitää muodostua; tätä substanssia Seth kutsuu sähkömagneettiseksi.

Me tunnemme sen tosiseikan, että hermoimpulssit ovat sähkökemiallisia ilmiöitä ja etenevät sähkökemiallisesti hermosolusta toiseen; koko kehomme toiminta – ja tietenkin myös aivojemme toiminta – perustuu siis sähkökemiallisiin ilmiöihin. Sethin mukaan koko todellisuus, niin ”sisäinen” kuin ”ulkoinenkin” (tällaista jakoa ei Sethin mukaan ole) on sähkökemiallinen tai sähkömagneettinen. 

Sethin sähkömagneettisella todellisuuskäsityksellä on selviä yhtymäkohtia kvanttifysiikkaan, joka tunnetusti kuvaa sellaisia ilmiöitä, jotka ovat ristiriidassa mekanistisen, newtonilaisen fysiikan lähtökohtien kanssa. Tästä yhteydestä on kirjoitettu muutamia hyviä ja kattavia selontekoja. Tunnetuin niistä lienee Norman Friedmanin Bridging Science and Spirit: Common Elements in David Bohm’s Physics, The Perennial Philosophy and Seth.

Samoin kuin fysiikassa puhutaan fysikaalisten voimien kentistä, myös Seth käyttää termiä ”kenttä”, joskin laajemmassa merkityksessä kuin siinä, miten fysiikka tuntee fysikaaliset vuorovaikutukset eli voimat (painovoima, sähkömagneettinen vuorovaikutus sekä heikko ja vahva vuorovaikutus). Seuraava lainaus kuvaa hyvin sitä, miten ihmiskunta suorastaan kieltäytyy laajentamasta käsitystään todellisuudesta tuntemiemme fysikaalisten vuorovaikutusten ulkopuolelle. Seth käyttää termiä ”kenttä” myös todellisuuden eri alueista tai tasoista:

”Me puhumme tänä iltana sellaisten todellisuuden tasojen tai kenttien merkityksestä, joita teidän kentässänne ei yleisesti vielä tunneta. Johtuen siitä, miten ihmiskunta nykyään kieltää itsepintaisesti muiden kenttien kuin oman kenttänsä olemassaolon, tieto ei edisty. Mitään ponnisteluja ei tehdä erilaisten todellisuuksien olemassaolon tai merkitysten löytämiseksi, kun niiden olemassaoloon ei edes uskota, eritoten jos tällaiset löydöt ravisuttaisivat koko nykyisen tietämyksen perustaa.

Johtuu nimenomaan tästä puutteesta, siitä että ihminen haluaa selittää kaikki asiat oman kenttänsä termein, että niin moni asia tuntuu selittämättömältä, mystiseltä tai älylle käsittämättömältä. Tällaista tietä kulkemalla ihmiskunta rajoittaa vakavasti sitä informaation määrää, jonka hänen havaintokykynsä tavoittaa. Näin ihminen yrittää rakentaa maailmankaikkeutta koskevan mallin vain muutaman vihjeen perusteella… Jos fyysinen maailmankaikkeus olisi olemassa vain fyysisellä tasolla, se olisi ihmeistä suurin, sillä se olisi mahdotonta… Johtuen ihmiskunnan haluttomuudesta tutkia tällaisia voimia [so. muita kuin tuntemiamme fysikaalisia vuorovaikutuksia] se joutuu kärsimään suuresti omasta tietämättömyydestään.” (ES 3:120)

Näihin Sethin sanoihin on helppo yhtyä sellaisen, jonka on vaikea esimerkiksi omista kokemuksista johtuen ymmärtää sitä kapeakatseisuutta, joka nykyistä dominoivaa maailmankuvaamme vaivaa: maailma, jossa elämme, ei ole mitenkään erityisen vapaamielinen todellisuutta koskevien valtavirrasta poikkeavien ajatusten ja väittämien suhteen. Seth jatkaa samassa istunnossa:

”Teidän maailmankaikkeutenne on olemassa monilla eri kentillä todellisena ja vuorovaikuttavana. Myös nämä toiset kentät vaikuttavat teidän maailmankaikkeuteenne. Ennen kuin tämä ymmärretään, mitään varsinaista edistystä ei tapahdu. Ihmiskunta on yhä kiinnostunut vain pintatasosta ja ihmisten toiminta perustuu pääosin ulkoiseen egoon, jonka tarkoitus onkin käsitellä vain pintatasoa… En voi kylliksi painottaa sitä tosiseikkaa, että käytännössä keho on olemassa monissa kentissä ja ettei sitä voi selittää tai ymmärtää, jos sitä pidetään ainoastaan yhden kentän [fysikaalisen kentän] tuotteena.” (ES 3:120) (Ks. myös Kehot.)

Koska koko todellisuus on Sethin mukaan sähkömagneettinen, se koskee siis myös kaikkea sitä, mitä me tavallisesti pidämme sisäisenä, subjektiivisena tai psykologisena. Unet ja unitodellisuus tai ruumiistairtaantumiskokemukset – joista Sethillä on materiaalissaan muutoinkin paljon kerrottavaa – tarjoavat hyvän viitekehyksen ymmärtää tätä ei-fysikaalista sähkömagnetismia.

”Ihmisen järjestelmä kääntää sitten tämän kokemuksen [kääntää unen merkityksellisiksi ja ymmärrettäviksi symboleiksi], mutta sen alkuperäinen olemus on sähköinen. Tämän takia teidän unessanne olevat paikat eivät vie fysikaalista tilaa sen paremmin päänne sisällä kuin fyysisessä maailmankaikkeudessakaan; ja kuitenkin olen sanonut, että unessa olevat paikat ovat todella olemassa.” (ES 3:123)

Me pidämme uniemme sisältöä subjektiivisina psykologisina tuotteina, mutta Sethin mukaan ne ovat aivan yhtä todellinen osa laajempaa sähkömagneettista todellisuutta kuin fyysinenkin todellisuus. Se, miten ja millaisina me unemme muistamme, on kuitenkin tulosta siitä, että kehomme fysikaalinen järjestelmä kääntää ja tulkitsee nukkumisen aikaiset kokemuksemme sellaisiksi kuviksi tai symboleiksi, jotka meidän on mahdollista ymmärtää; siksi unemme ovat muistikuvissamme samantapaisia kuin fyysinen todellisuutemme, vaikka niiden alkuperäisillä lähteillä ei välttämättä ole juurikaan samankaltaisuutta fyysisen todellisuutemme kanssa vaan unet ovat osa sähköistä todellisuutta.

Seth kuvailee materiaalissaan laajasti, millainen sähköinen todellisuus on. Koska se on myös ei fysikaalinen, esimerkiksi massan tai tilan käsitteet ovat täysin toisenlaiset kuin fyysisessä todellisuudessa. Pikemminkin kyse on ”paksuuksista”, ”tiheyksistä” tai ”intensiteeteistä”. 

Seth toteaa myös, että muoto ei ole aineen ominaisuus, mutta massa on.

”Massa kuuluu teidän naamiointijärjestelmäänne. Muoto ei kuulu. Muoto voi olla olemassa ilman massaa ja fyysistä ainetta.” (ES 9:433)

Tämän voi hyvin ymmärtää vaikka siinä, miten unessa asioilla ja ihmisillä on kyllä muoto muttei massaa – tai ainakaan fysikaalista massaa. Sama koskee tietenkin vaikkapa ajatuksia tai mielikuvia.

”Haluan mainita, että vaikka muoto ei olekaan aineen ominaisuus, se on tietoisuuden ominaisuus. Se muoto, jonka tietoisuus ottaa, on teidän tasollanne tavallisesti aineellinen. Ulkoisilla aisteillanne havaitsemanne muoto on tietenkin aina rakentunut aineesta. On kuitenkin myös muotoja tai rakenteita, joita voisi kutsua psykologisiksi muodoiksi tai rakenteiksi myös teidän todellisuudessanne, joita te ette voi havaita ulkoisilla aisteillanne mutta jotka ovat kuitenkin sellaisia puitteita, jotka ovat aineellisesti esiintyvien muotojen taustalla.” (ES 2:75)

Myöskään ”aikaa” ei mitata muissa todellisuuksissa hetkien sarjana tai määränä tai välimatkaa metreinä tai kilometreinä vaan sähköisen intensiteetin vaihteluina. 

Tästä voi saada jonkinlaisen omakohtaisen käsityksen, mikäli harjoittaa selkounennäköä tai ruumistapoistumista – jotka molemmat ovat opittavissa olevia taitoja – mutta jonkinlaisen tuntuman saa myös pohtimalla herättyään avoimesti tavanomaisten unien aiheuttamia kehollisia kokemuksia. Unissa tuntuu usein erilaisten ”tilojen” välisiä eroja ja vaihteluja, jotka tietenkin unta nähtäessä koetaan luonnollisina eikä niihin tavallisesti kiinnitetä sen suurempaa huomiota, elleivät ne ole hyvin poikkeuksellisia. Kun unta kuitenkin muistelee herättyään, tällaisia erilaisia intensiteetin vaihteluja saattaa olla helppokin havaita.

On muitakin keinoja kokea todellisuuden sähköistä luonnetta, mutta ne kaikki vaativat jotakin menetelmää sisäisen tilan tutkimiseksi ja usein myös sitkeää harjoittelua, mihin me vain harvoin jaksamme todella panostaa.

Myös ajatukset ovat siis sähkömagneettisia ilmiöitä ja potentiaalisesti varsin voimakkaita sellaisia:

”Jokainen ajatus muodostaa oman sähkömagneettisen todellisuutensa ja koostuu energiasta, jota ei voi koskaan hajottaa vaan ainoastaan muuntaa. Yhden ihmisen subjektiivinen todellisuus, jos sen jättäisi vapaaksi maailmankaikkeuteen, synnyttäisi niin paljon energiaa, että se voisi tuottaa toisen maailmankaikkeuden. Tämä virke ei ole vääristynyt.” (ES 9:453)

(On mielenkiintoista, miten Seth joskus, vaikkakin vain harvoin, ilmoittaa erikseen, että jokin hänen väittämänsä on tullut oikein ”läpi”.) Jos ja kun koko todellisuus on samaa laajaa sähkömagneettista spektriä – joka siis on paljon laajempi tai syvempi kuin fysiikan tuntema sähkömagneettinen spektri – mentaalien toimintojen kuten ajatusten ja fyysisen todellisuuden välinen vuorovaikutus alkaa tulla edes hypoteesina mahdolliseksi.

Tähän kaiken läpäisevään sähkömagneettiseen substanssiin ja sen manipuloimiseen perustuvat kaikki uushenkisyydestä tutut puoleensavetämisen periaatteet, kuten luova visualisointi, voimalauseet, magnetisointi ja positiivinen ajattelu. Näissä uushenkisissä menetelmissä ei yleensä edes yritetä selittää minkäänlaista mekanismia, johon ne perustuvat, ja sen sijaan tyydytään vain antamaan erilaisia toimintaohjeita ja odottamaan ”ihmettä”. Sethillä on kokonaan toisenlainen lähtökohta, sillä hän pyrkii antamaan meille mahdollisimman paljon taustatietoa ja ymmärrystä siitä, miten kokemamme pohjimmiltaan todellisuus toimii sen sijaan, että jäisimme vain sokkoina toistelemaan joitakin ajatuksia tai lauseita. 

Todettakoon kuitenkin, että ei ole välttämätöntä ymmärtää jonkin ilmiön toimintamekanismia, jotta siitä voisi hyötyä; uteliaalle ihmisluonnolle on usein vain monin verroin mielenkiintoisempaa, jos on edes jonkinlainen käsitys siitä, miten jokin toimii. Tämä uteliaisuus on koko ihmiskuntaa liikuttava voima, ja siihen koko tieteellinen ajattelummekin pohjaa.

SE-yksiköt

Sähkömagneettiset energiayksiköt (SE) on Sethin tapa selvittää sähkömagneettisen todellisuuden toimintamekanismia. Sethin seuraavan selvityksen perusteella saa ainakin alustavan käsityksen siitä, mihin ”puoleensavetämisen laki” voisi perustua.

”No niin. Nämä yksiköt, joista puhuimme jo aikaisemmin ovat pohjimmiltaan tietoisuuden liikkeestä esiin nousevia. Puhun nyt tietoisuudesta, joka on olemassa jokaisessa fyysisessä hiukkasessa huolimatta sen koosta, molekylaarisesta tietoisuudesta, solutietoisuudesta sekä teille tutumpien isompien hahmojen tietoisuuksista. Johtuen Ruburtin [Jane] rajallisesta tieteellisestä sanastosta tätä on jokseenkin vaikea selittää. Lisäksi jotkin tässä yhteydessä esittelemäni teoriat ovat teille varsin tuntemattomia.

Nämä esiin nousevat yksiköt ilmenevät yhtä luonnollisesti kuin hengitys, ja muitakin vertauksia voidaan käyttää siinä, miten jokin kulkee sisäänpäin ja ulospäin ja miten tämä liike muuttaa yksikköä samalla tavoin kuin se, mikä menee esimerkiksi keuhkoihin sisään ei ole sama kuin mikä sieltä tulee hengitettäessä ulos. Voitkin verrata näitä yksiköitä yksinkertaisuuden vuoksi vaikkapa tietoisuuden näkymättömään hengitykseen. Tämä vertauskuva ei kuitenkaan vie meitä kovinkaan pitkälle, mutta sen avulla saa jonkinlaisen käsityksen asiasta. Hengitys on tietenkin myös sykettä, ja nämä yksiköt toimivat sykkivällä liikkeellä. Niitä erittävät esimerkiksi kasvien eläimien kivien solut. Niillä olisi oma värinsä, jos voisitte havaita ne fysikaalisesti.

Ne ovat sähkömagneettisia – teidän käsitteidenne mukaan – ja noudattavat omia positiivisia ja negatiivisia varauksiaan sekä tiettyjä magnetismin lakeja. Tässä tapauksessa samanlainen todellakin vetää samanlaista puoleensa. Ne ovat oikeastaan erilaisia tunteiden sävyjä. Niin kirjo on kaiken kaikkiaan loputon.

Yksiköt ovat juuri fyysisen aineen alapuolisia. Mikään niistä ei ole identtinen. Niillä on kuitenkin oma rakenteensa. Tämä rakenne on teidän tieteenne tuntemien sähkömagneettisen laatujen alueen ulkopuolella. Oikeastaan tietoisuus saa niiden esiin nousemisen aikaiseksi, ja ne ovat kaikenlaisen, sekä tavanomaisen että yliaistillisen, havaitsemisen perusta…

…Yksiköt voivat ilmetä myös ääninä, ja te opitte kääntämään ne ääniksi jo kauan ennen kuin tieteenne löytää niiden perusmerkityksen. Eräs syy sille, miksi niitä ei ole vielä löydetty, on siinä, että ne on niin ovelasti naamioitu kaikkiin rakenteisiin. Koska ne ovat juuri aineen ulkopuolella ja niillä on ei-fysikaalinen rakenne ja lisäksi ne sykkivät, ne voivat laajeta ja supistua. Ne voivat täysin kietoutua sanotaanko pienen solun ympärille tai vetäytyä sen ytimeen. Toisin sanoen niissä yhdistyy sekä yksikköluonne että kenttäluonne.

On toinenkin syy sille, miksi ne pysyvät piilossa länsimaisilta tieteilijöiltä. Intensiteetti hallitsee niiden toimintaa ja kokoa mutta myös niiden magneettisen luonteen suhteellista voimakkuutta. Ne vetävät puoleensa toisia samanlaisia yksiköitä, esimerkiksi, sen erityisen tietoisuuden tunnesävyn mukaan, joka tietyssä ’pisteessä’ on.

Nämä yksiköt selvästikin muuttuvat lakkaamatta. Jos puhumme niiden koosta, ne muuttavat kokoaan lakkaamatta laajetessaan ja supistuessaan. Teoriassa ei näet ole mitään rajaa niiden supistumiselle tai laajenemiselle. Ne ovat myös imukykyisiä. Ja ne myös säteilevät lämpöä, mikä onkin ainoa tieteenne tuntema vihje niiden olemassaolosta.” (ES 9:505)

Tietoisuutta – jonka perimmäinen luonne on edelleen tieteelle mysteeri – on fysikaalisten selitysten lisäksi yritetty selittää mielenfilosofiassa myös kaikkeen aineeseen liittyvänä perusominaisuutena – hieman samansuuntaisesti kuin mitä Seth asiaa edellä kuvailee. Tätä tietoisuuden teoriaa kutsutaan filosofiassa panpsykismiksi. Kuten edellisessä lainauksessa hyvin tulee ilmi me emme kuitenkaan tunee mitään sellaisia ”hiukkasia” tai muita fysikaalisia ominaisuuksia, jotka välittäisivät aineessa tietoisuutta jollakin tavoin. Tilanne ei ole edelleenkään muuttunut miksikään tuosta Sethin puheesta, joka on vuodelta 1969: me emme edelleenkään ole löytäneet mitään sellaista, mitä Seth nimittää ”sähkömagneettisen energian yksiköiksi” sillä tavoin, kuin mitä Seth tällä ilmaisulla tarkoittaa. Nähtäväksi jää miten tiede tässä suhteessa edistyy; toistaiseksi kaikki Sethin edellä esittämä on tieteelliselle maailmankuvallemme pelkkää spekulaatiota. Tieteellisen maailmankuvan onkin murtauduttava ulos vahvasta fysikalismin ikeestään, mikäli se ylipäätään toivoo edistyvänsä Sethin esittämään suuntaan. Kenties sähkömagneettisten yksiköiden olemassaolo löydetään jollakin kokonaan muulla tavoin kuin tieteen keinoin.

Seth kertoo aivoista ja SE-yksiköistä seuraavaa:

”Fyysiset aivot ovat koje, jonka avulla jokin ajatus tai tunne muotoutuu automaattisesti oikealle SE-yksiköiden nopeusalueelle ja voimakkuudelle, jotta fyysinen organismi voisi käyttää sitä.” (SEP 20:581) 

Tämä käsitys aivoista jonkinlaisena muuntimena tai vastaanottimena ei ole tällä hetkellä kovinkaan suosittu. Eritoten varsinaisen aivotutkimuksen parissa sitä ei juurikaan esitetä – niin vahva tahto meillä on selittää kaikki ”oman kenttämme termein” – toisin sanoen fysikaalisesti – kuten Seth tämän artikkelin alussa olevassa lainauksessa toteaa. (Ks. myös Mieli ja aivot.)

Aineen olemus

”Aine on jollakin tavoin teidän todellisuutenne perusta ja kuitenkin aine itsessään on vain energiaa, joka on muuntunut joiltakin osin sellaisiksi ominaisuuksia, jotka teidän aistinne voivat tietyissä olosuhteissa havaita, ja jota siksi voi käsitellä… Kuitenkin tämän fyysisen aineen ilmeneminen, huolimatta siitä että se vaikuttaa luonnostaan enemmän tai vähemmän pysyvältä, ei ole pysyvää, ja se on vain siinä määrin yhtenäistä, että se antaa suhteellisen vaikutelman pysyvyydestä niille aisteille, jotka sen havaitsevat. Aine ei itsessään ole pysyvää…

Ainetta luodaan jatkuvasti, mutta mikään tietty fyysinen objekti ei ole itsessään jatkuva. Muutos jossakin tietyssä fysikaalisessa objektissa ei ole muutosta siten kuin te sitä ajattelette. Ei esimerkiksi ole olemassa jotakin tiettyä fyysistä objektia, joka rappeutuu ajan myötä. Sen sijaan tapahtuu jatkuvaa, ja nyt tarkoitan jatkuvaa psyykkisen energian luomista fyysisiksi muodoiksi, jotka näyttävät ulkomuodoltaan enemmän tai vähemmän konkreettisilta. Tämä ulkomuoto – toisin sanoen fyysinen objekti – näyttää muuttuvan ja vanhenevan, mutta materiaali ei tee kumpaakaan. Se ei ensinnäkään ole olemassa tarpeeksi pitkään tehdäkseen näin…

Ainetta luodaan spontaanisti ja välittömästi. Te näette hidastetun kuvan, kun luulette näkevänne kasvua ja rappeutumista aineen ominaisuuksina… Mikään tietty aineellinen objekti ei ole olemassa tarpeeksi pitkään jakamattomana, kiinteänä tai identtisenä kohteena, jotta se voisi muuttua tai vanheta. Energia sen taustalla heikkenee. Näin fyysinen muoto hämärtyy. jokaisesta uudelleen luomisesta tulee teidän näkökulmastanne tarkasteltuna vähemmän täydellinen, ja monen tällaisen täydellisen uudelleen luomisen jälkeen, jota te ette laisinkaan havaitse, huomaatte eron ja oletatte, että fyysisessä objektissa on tapahtunut muutosta.” (ES 2:60)

Tässä lainauksessa tulee hyvin esiin se, miten Seth fyysisiä aineellisia kohteita lähestyy: ne vain näyttävät pysyviltä, vaikka se aine, joka ne muodostaa vaihtuu ja muuttuu jatkuvasti. Jos edellä esitettyä kuvausta pohtii vakavasti, ymmärtää, että se on täysin järkeenkäypä ja vastaa havaitsemaamme fyysistä todellisuutta, vaikka emme siitä Sethin kuvailemalla tavalla ajattelekaan.

Tiedämme fyysisistä kohteista – kuten nyt vaikkapa omasta ruumiistamme – sen että ne rapistuvat ajan myötä ja että ne atomit ja atomien muodostamat molekyylit, joista jokin fyysinen kohde muodostuu, vaihtuvat jatkuvasti. Missään vaiheessa meillä ei siis ole esimerkiksi fysikaalisesti samaa kehoa kuin jonkin aikaa sitten. Silti fyysisellä muodollamme on jatkuvuus. Sethin kuvaus siitä, miten sama muoto syntyy (tai luodaan) aina uudelleen mutta hieman vääristyneesti tai vajavaisesti, on kiehtova selitys sille, miksei esimerkiksi ruumiimme – tai mikään muukaan fysikaalinen kohde – ole vuodesta toiseen samanlainen vaan näyttää rappeutuvan. Kyse on vähän kuin rikkinäinen puhelin -leikistä, jossa edelleen välitetty alkuperäinen viesti vähitellen muuttaa muotoaan. Mikään aineellinen ei todellakaan ole pysyvää, kuten hyvin tiedämme, mutta harvemmin tulemme ajatelleeksi, että varsinainen aine, joka muodostaa fyysiset kohteet olisi itsessään epäjatkuvaa tai säilymätöntä.

”Fyysisellä aineella on oikeastaan kaksi pääominaisuutta. Se on spontaania ja välitöntä… Millään fyysisellä hiukkasella ei ole minkäänlaista pysyvyyttä. Se katoaa ja korvautuu jatkuvasti. Se ###malli#, jonka fyysinen aine täyttää, muodostuu tietenkin psyykkisestä energiasta ja jatkaa olemassaoloaan eräänlaisena jälkikuvana, joka näyttää koko ajan heikkenevän.” (ES 2:60)

Rikkinäistä puhelinta ja rappeutumista ei tarvitse kuitenkaan itsessään pitää todellisuuden perustavanlaatuisena ominaisuutena, sillä aineen jatkuvasti vaihtuessa fyysisissä kohteissa, ne periaatteessa uusiutuvat koko ajan, eikä ole mitään fysikaalista syytä – kuten Seth seuraavassa asian ilmaisee – sille, miksi rappeutumisen pitäisi tapahtua.

”Koska te tiedätte, että kaikki fyysinen aine muodostuu jatkuvasti, että atomit ja molekyylit muodostavat sen välittömästi ja että nämä atomit ja molekyylit, jotka antavat aineelle muodon, jatkuvasti ilmestyvät ja katoavat niin nopeasti, että fyysinen muoto vaikuttaa pysyvältä, niin silloin teidän on ymmärrettävä, ettei ole mitään syytä sille, miksi fyysisten muotojen pitäisi rappeutua ainakaan siinä suhteessa, miten ne liittyvät niihin atomeihin ja molekyyleihin, joista ne koostuvat.” (ES 3:99)

Sethin käsitystä aineesta on vaikea ymmärtää, ellei hyväksy edes hypoteesina sitä, että todellisuus on pohjimmiltaan mentaali eikä suinkaan aineellinen. Kun edes ajatusleikkinä kokeilee vakavissaan mielessään ajatusta siitä, että aine onkin mentaalisten prosessien tuotosta eikä toisinpäin, kaikki loksahtaa kyllä lopulta paikoilleen.

Myös termi ”energia”, jota Seth paremman termin puutteessa käyttää, on ongelmallinen, sillä meidän fysiikkamme käsitys energiasta rajoittuu tietenkin vain fysikaaliseen. Sethin mukaan kaikki ”energia” on kuitenkin pohjimmiltaan mentaalia tai psyykkistä – jotka nekin ovat vain sanoja, jotka kuvaavat jotakin ei-fysikaalista – ja tuo mentaali energia muodostaa jatkumon, josta koko todellisuus sen monine erityisine ilmentymineen muodostuu. Tämä käsitys ylittää täysin – tai ainakin lähes täysin – nykyfysiikkamme ymmärryksen.

Sykkivä aine

Pulssi tai syke merkitsee jonkin värähtelevän kohteen syklistä liikettä, jossa on eri vaiheita. Sethin mukaan myös atomit ovat jatkuvassa sykkivässä liikkeessä, joka on niin nopeaa, ettemme kykene sitä havaitsemaan. Tämä koskee niin yksittäisiä atomeja kuin niistä koostuvia kompleksisia järjestelmiä.

”Aineen luonnetta itsessään ei ymmärretä. Te näette sen vain tietyssä ”vaiheessa”. Käyttäen teidän käsitteitänne ja sanoen asian mahdollisimman yksinkertaisesti, aineella on muitakin muotoja kuin se, jonka te näette.” (SEP, 16:567)

”Jokaisena hetkenä, kun te vaikutatte olevan olemassa tässä maailmankaikkeudessa, te ette ole siinä. Atomeilla ja molekyyleillä on sykkivä luonne, jota te ette tavallisesti havaitse, joten se, mikä teistä näyttää jatkuvalta atomilta tai molekyyliltä onkin vain sarja sellaista sykettä, jota te ette kykene seuraamaan. (SEP liite)

”Olen kertonut teille, että sykkimistä tapahtuu, kun energia siirtyy atomiin ja lähtee siitä pois. On hetki, jolloin [esimerkiksi] tuolia ei yksinkertaisesti vain ole olemassa, mutta te ette havaitse tätä. Eräänlainen mekanismi, jota voisi kutsua vaikkapa jälkikuvaksi, sallii teidän nähdä aineen jatkuvana… Kyseessä on jälleen vähän kuin jälkikuva, joka antaa teille illuusion siitä, että yksi hetki johtaa sujuvasti toiseen. Te ###olette# olemassa näiden jaksojen aikana mutta ette mitenkään fyysisessä mielessä. Kyse ei ole siitä, että tietoisuus jättäisi kehon. Kyse on siitä, ettei ylipäätään ole olemassa mitään kehoa, jonka tietoisuus voisi jättää.” (ES 6:275)

Tämä aineen sykkivä luonne on juuri eräs niistä mielenkiintoisista yhtymäkohdista, joita Seth-materiaalilla on kvanttifysiikan joihinkin olettamuksiin. Sykkivä liike koskee myös tietoisuutta, sillä Sethin maailmankuvan mukaan ainetta ja tietoisuutta ei voi erottaa toisistaan:

”Tietoisuutenne sykkii samalla tavoin. Se on täällä ja sitten se ei olekaan täällä, mutta fyysinen itse keskittyy vain sykkeen fyysisessä todellisuudessa ilmenevään vaiheeseen. Koska tietoisuus kuitenkin sykkii, teidän itsenne toisilla osilla on muisto niistä hetkistä, jolloin se ei ole keskittynyt ’fyysiseen todellisuuteen’, ja tämä on myös osa teidän kokonaista olemassaoloanne’. (SEP liite) 

Tämä aineen ja todellisuuden sykkivä luonne on todellakin jotakin sellaista, mitä nykyfysiikkamme ei vielä ymmärrä oikein, jos laisinkaan. Jos kaikki todella on sykkivässä liikkeessä, se tarkoittaa sitä, että tuossa yhdessä sykesyklissä on eri vaiheita. Ajatellaan selkeyden vuoksi, että siinä on vain kaksi vaihetta ja nimetään ne vaiheiksi täällä/ei-täällä.

Kun sykkeen vaihe on ”täällä”, me olemme tässä fysikaalisessa todellisuudessa, ja kun se on ”ei-täällä”, me emme ole tässä fysikaalisessa todellisuudessa vaan jossakin muualla. Johtuen siitä, miten ulkoinen ego – eli se itsemme osa, johon samaistumme täysin tai lähes täysin – kykenee havaitsemaan vain fysikaalisen todellisuuden, se – eli siis me – todellakin havaitsee vain sykkeen ”täällä”-vaiheen, ja kuten Seth edellä esittää, eräänlainen jälkikuva-mekanismi kattaa ”ei-täällä”-vaiheen, jolloin meille syntyy illuusio siitä, että olemassa olisi vain ”täällä”-vaihe.

Tämä sykkiminen on Sethin mukaan niin nopeaa, ettei sitä toistaiseksi kyettäisi muutenkaan havaitsemaan. Tämä on sinänsä mielenkiintoinen väittämä ottaen huomioon sen tarkkuuden, mihin nykyiset kojeemme kaiken kaikkiaan kykenevät. Kenties emme vain osaa kiinnittää huomiotamme oikeisiin asioihin. Kvanttimekaniikan tuntema Heisenbergin epätarkkuusperiaatteeseen liittyvä kvanttifluktuaatio, jota ei voi kokeellisesti mitata saattaisi olla jotakin sen suuntaista, mistä Seth puhuu.

Sykkeen ”täällä”-vaihe on tietenkin sisäiselle itselle ”ei-täällä” vaihe, mikä tekee asiasta monin verroin mielenkiintoisemman ja auttaa ymmärtämään sen, miksi sisäinen itse (esimerkiksi kun näemme unta) ei ”muista” tai tunnista fyysistä elämäämme. Se saattaa myös selittää sen, miksi eri todellisuuksien välillä tapahtuu niin vähän kommunikointia – esimerkiksi, miksi kuolleet ihmiset eivät koko ajan ole meihin yhteydessä. (Ks. Entiteetti, ego, identiteetti ja persoona ja Kuolema ja jälleensyntymä.)

Seth puhuu -kirjassa on hyvä tiivistys kaikesta edellä esitetystä:

”Tämäkin on varsin yksinkertaistetusti ilmaistu, mutta minkä tahansa tietoisuuden subjektiivinen kokemus ilmenee itsestään sähkömagneettisina yksikköinä, jotka ovat fyysisen aineen ’alapuolella’. Voitte kutsua niitä vaikkapa kehkeytymässä oleviksi hiukkasiksi, jotka eivät vielä ole ilmenneet aineena.

Yksiköt ovat kaikenlaisen tietoisuuden luonnollisia purkauksia. Ne ovat näkymättömiä muodostumia, jotka syntyvät reaktiona millaiseen kiihokkeeseen tahansa. Ainoastaan aniharvoin ne ilmenevät erillisinä, sillä tavallisesti ne yhdistyvät toisiinsa tiettyjen lainalaisuuksien mukaisesti. Ne muuttavat sekä muotoaan että sykettään. Niiden suhteellinen ’kesto’ riippuu niiden taustalla olevasta alkuperäisestä intensiteetistä – eli sen alkuperäisen ajatuksen, tunteen, yllykkeen tai reaktion voimakkuudesta, joka ne synnytti.

Jälleen yksinkertaistetusti ilmaistuna, tiettyjen olosuhteiden vallitessa nämä sähkömagneettiset yksiköt kasautuvat aineeksi. Riittävän voimakkaat yksiköt aktivoivat ne alakoordinaattipisteet, joista kerroin. Ne muodostuvat näin teidän ajattelunne mukaan paljon nopeammin aineeksi kuin sellaiset yksiköt, jotka eivät ole yhtä voimakkaita. Molekyylit ovat näille yksiköille yhtä isoja kuin kokonaiset planeetat. Atomit, molekyylit, planeetat ja nämä sähkömagneettiset energiayksiköt ovat yksinkertaisesti vain sen saman periaatteen ilmentymiä, joka nämä yksikötkin synnytti. Ainoastaan teidän suhteellinen asemanne, keskittymisenne näennäiseen aikaan ja avaruuteen‚ saa ne vaikuttamaan teistä niin epätodennäköisiltä.

Jokainen ajatus tai tunne on näin olemassa joko sähkömagneettisena energiayksikkönä tai niiden yhdistymänä tietyissä olosuhteissa, ja usein nimenomaan koordinaattipisteiden avulla ne ilmenevät fyysisen aineen rakennustarpeiksi. Tämä aineena ilmeneminen tapahtuu neutraalina ’tuloksena’ huolimatta sen takana olevan ajatuksen tai tunteen luonteesta. Sisäiset mielikuvat, joihin liittyy vahva tunne, ovat täten niitä vastaavan fyysisen objektin, olosuhteen tai tapahtuman mallipiirustuksia, joiden varassa kaikki ilmenee.” (SEP 5:524)

”Koordinaattipisteet” ovat Sethin mukaan sellaisia energiakeskittymiä, joissa todellisuuden eri tasot tai ulottuvuuden kohtaavat. Ne selitetään suhteellisen laajasti Seth puhuu -kirjan luvussa 5. 

Koska todellisuus on Sethin mukaan mentaalinen ja kaikki koostuu sähkömagneettisesta substanssista, ei ole tietenkään minkäänlaista syytä erottaa fyysisiä kohteita ja mentaaleja kohteita toisistaan. Näin esimerkiksi ajatukset, tunteet ja unet ovat aivan yhtä todellisia tai epätodellisia kuin fyysinen ainekin.

”Fyysinen maailmankaikkeus on todellinen ja ei ole todellinen, kuten tiedät. Sinä luot fyysisen aineen ja sen jälkeen havaitset sen. Ellei fyysisen aineen luomisella olisi mitään tarkoitusta, sitä ei olisi olemassa etkä sinä voisi havaita sitä. Sitä ei siis olisi olemassa edes illuusiona.” (ES 7:304)

Mentaalissa todellisuuskäsityksessä marssijärjestys on nimenomaan tämä: fyysinen aine luodaan mentaalista substanssista, minkä jälkeen se vasta havaitaan. On kuitenkin huomattava, että kun havaitsemme fyysisen aineen fyysisillä aisteillamme, tämä aistiminen vahvistaa aineellisen maailman todentuntua. Näin syntyy eräänlainen itseään ruokkiva järjestelmä, jossa koemme aistimamme todellisuuden yhä vahvempana, ja vähitellen unohdamme kokonaan sen, että mentaali substanssi – ajatukset, tunteet, odotukset ja uskomukset – olivat olemassa jo ennen aistein havaittua maailmaa ja synnyttäneet havaitsemamme maailman. Kokemus todellisuudesta tapahtuu joka tapauksessa mentaalilla eli sisäisellä tasolla Tämän kokemuksen suuntaa on tosi vaikea vaihtaa, sillä sen verran vakuuttavaa fyysisten aistiemme välittämä informaatio on. (Ks. myös Tunteet, odotukset ja uskomukset.)

Hauska on myös seuraava Sethin esittämä väittämä, joka tietenkin on luonnollinen seuraus edellä esitetystä:

”Ei ole, näet, mitään muuta perustavaa eroa hallusinoidun kohteen ja niin kutsutun fyysisen objektin välillä kuin se persoonien lukumäärä, joka ne havaitsee.” (ES 6:266)

Seth toteaa useaan otteeseen ja monin sanankääntein sen, että aineellisena havaitsemamme maailma on omien mentaalien prosessiemme synnyttämä konstruktio.

”Kuten tiedät, te luotte tai rakennatte kaiken aineen. Te näette vain omat rakennelmanne. Tämä ei kuitenkaan merkitse sitä, ettei havaintojenne takana tai niiden sisällä olisi jotakin. Jokainen ajatus koostuu energiasta, ja keskusteluistamme olet varmasti ymmärtänyt, että on olemassa sähkömagneettisia voimakkuuksia, joiden laajuuden puitteissa kaikki todellisuudet ovat olemassa”…

”Kaikki aine on ensin olemassa ajatuksena tai mielikuvana. Mielikuvilla ja ajatuksilla on oma todellisuutensa – ne ovat latatunutta energiaa, ja tätä energiaa ei voi koskaan vetää pois. Te hyväksytte ainoastaan sellaisen informaation, joka näyttäytyy teidän fyysisessä naamiointijärjestelmässänne. Kuten tiedät, tämä rajoittaa suuresti sitä, mitä te käsitätte todelliseksi.” (ES 6:266)

Meille on kuitenkin erityisen vaikeaa ajatella kokemaamme aistinvaraista maailmaa mentaalien prosessien tuotoksena johtuen ennen kaikkea siitä, että emme kykene ymmärtämään, että jos havaitsemamme maailma on mentaalisten toimintojen synnyttämä, miten me voimme nähdä saman maailman. Tämä ongelma on piinannut filosofeja vuosisatoja. Tätä kysymystä selvitetään artikkelissa Mentaali todellisuus ja tietoisuus ja eritoten otsikon ”Objektiivisuudesta” alla.