Naamiointi ja perusolettamukset

Naamioinnin perusajatus on se, että varsinainen, todellinen tai perimmäinen todellisuus näyttäytyy eri tavoin verhottuna todellisuuden eri tasoilla tai kerroksissa. Seth käyttää tästä perimmäisen todellisuuden materiaalista tai ”aineesta” erilaisia nimityksiä, joista eräs keskeisimpiä on ”vitaliteetti” eli elinvoima. Täytyy ymmärtää, että tämäkin on vain sana, joten helpointa on ajatella, että perimmäinen todellisuus – siis se mihin kaikki erilaiset todellisuuden kerrokset ja laadut pohjaavat – on vain ”jotakin” ja että on sinänsä sama, mitä sanaa siitä käyttää: elinvoima on ihan yhtä hyvä termi kuin energia, tietoisuus tai Jumalakin, jollei niitä halua rajata johonkin muuhun käyttöön. Olennaista on kuitenkin ymmärtää, että Sethin todellisuuskäsityksen mukaan fyysinen todellisuus – siis se jossa me koemme elävämme valveilla ollessamme – on vain yksi loputtomasta määrästä perimmäisen todellisuuden ilmenemismuotoja ja että sillä on oma verhonsa tai naamionsa.
”Naamiointirakenteet ovat toisin sanoen välttämättömiä fyysisten rakenteiden ilmenemiselle, ja siinä määrin kuin nämä rakenteet muuttuvat, teidän fysikaaliset rakenteennekin voivat muuttua.” (ES 1:41)
Ei siis ole olemassa todellisuutta ilman sen erityispiirteitä, naamiointia, joka kullakin todellisuudella on omanlaisensa. Naamiointi vääristää perimmäistä todellisuutta kunkin todellisuuden tason perusoletusten mukaisesti. Aistitieto ja aistihavainnot koskevat tavallisesti naamiointia, joten tässä fyysisessä todellisuudessa (ulkoiset) aistimme välittävät meille ainoastaan naamiointia koskevaa informaatiota. Tämän voidaan ajatella olevan syy sille, että todellinen todellisuus ei paljastu meille, vaikka kehittäisimme miten tarkkoja mittavälineitä tahansa aistiemme jatkoksi.
”Teidän niin sanotut tieteelliset, niin sanotut objektiiviset kokeenne voivat jatkua loputtomiin, mutta ne tutkivat ainoastaan lisää ja lisää naamiointimittavälineillä naamiointimaailmankaikkeutta.” (ES 2:44)
Koska tieteessä tutkitaan lähes yksinomaan ulkoista, sitä mikä on ”objektiivisesti” todennettavissa, on selvää, että vaikka kehittäisimme aistiemme jatkeeksi millaisia mittavälineitä tahansa, voimme niiden avulla tarkastella vain ulkoista – toisin sanoen naamiointia. Voisi olettaa, että jossakin vaiheessa tämä asetelma paljastuisi meille ja joutuisimme myöntämään, että emme yksinkertaisesti pääse ulkokautta tiettyihin perimmäisiin seikkoihin lainkaan käsiksi.
”Tieteentekijänne tulevat huomaamaan, etteivät heidän työkalunsa enää ole riittäviä. Koska ihminen on luonnoltaan niin kovin utelias, tieteentekijöidenne on lopulta pakko käyttää sisäisiä aistejaan. Muutoin he tarkastelevat ainoastaan naamiointia ja huomaavat olevansa umpikujassa.” (ES 1:19)
Tämä jää nähtäväksi; ainakaan vielä emme ole siinä tilanteessa, että meidän olisi pakko muuttaa tarkastelutapaamme, mutta tämä ei johdu niinkään siitä, ettemme olisi uteliaita, vaan pikemminkin siitä kollektiivisesta ajattelutavasta, joka ei juurikaan salli olemassa olevaksi edes hypoteettisesti mitään ei-fysikaalista. Ensin edes orastavan ajatuksen siitä, että jotakin muutakin kuin pelkästään tämä ”fysikaalinen naamio” on olemassa, on herättävä. Voihan se tosin olla niinkin kuin Seth esittää, että jossain vaiheessa koemme, ettemme pääse enää ulkoista tutkimalla eteenpäin ja uteliaisuutemme ajaa meidät tutkimaan asioita sisäisesti. Varsin tärkeää on ymmärtää Sethin huomautus:
”Te ette voi käyttää naamiointia nähdäksenne naamioinnin lävitse.” (ES 1:19)
Toisin sanoen, tutkimmepa miten edistyneesti tahansa todellisuutta ulkoisilla mittavälineillä tai aisteilla, sen todellinen luonne ei avaudu meille. Tässä suhteessa meillä on tosiaan vielä paljon tehtävää. Tämä väittämä on tuttu myös systeemiteoriasta: mutkikasta systeemiä, kuten todellisuus kokonaisuudessaan on, on hankala arvioida sen sisältä käsin.
Seth tuo vahvasti esille sen, miten ulospäin suuntautuva todellisuuden tutkiminen on lopulta turhaa ja tehotonta:
”On yksinkertaisesti vain paljon helpompaa ja jopa enemmän tieteellistä saada niin sanottu objektiivinen kuva maailmankaikkeudestanne kääntymällä sisäänpäin kuin yrittämällä päästä pakoon vääristyneitä olosuhteitanne matkaamalla yhä pidemmälle ulospäin, sillä ulospäin suuntaamalla te näette vain yhä enemmän naamiontia… Jos tieteentekijät ajattelevat sisäisen maailman olevan hämärä ja sotkuinen subjektiivinen kaaos, mitähän he sitten ajattelevat, kun he yrittävät avaruusmatkailua – toisin sanoen matkaamista olemattoman naamioavaruuden halki naamioaluksellaan.” (ES 2:45)
Mentaali lähtökohta todellakin merkitsee täysin toisenlaista tapaa hahmottaa todellisuus kuin nykyinen ”tieteellinen” ja ”objektiivinen” tapamme. Jälkimmäisellä törmämme aina vain siihen, mitä mentaali järjestelmämme tuottaa, kun edellisellä pääsemme käsiksi siihen mekanismiin, joka tuottaa itse fysikaaliset havaintomme.
Myös aivomme, jotka tietenkin ovat fyysinen elin, ovat osa naamiointijärjestelmää, kuten kaikki muukin fyysinen:
”Aivot käsittelevät ainoastaan naamiointimalleja muuntaen vitaliteetin fyysisiksi, ympäristöllisiksi naamioinneiksi.” (ES 1:19)
Tämä ajatus aivoista muuntimena tai jonkinlaisena välittäjänä tai vastaanottimena oli joskus ihan vakavasti esitetty olettamus, mutta tuskin kukaan aivotutkimuksen parissa enää ajattelee näin. Tässä suhteessa vaikutamme ottaneemme takapakkia. On tietenkin selvä, että jos mitään ei-fyysistä ei pidetä mahdollisena, ei tietenkään voi aivojakaan ajatella tällaisena vastaanottimena: mitä ne silloin välittäisivät? Koska Sethin todellisuuskäsityksen mukaan kaikki on mentaalia, fyysisen todellisuuden kuvan – vain pitäisikö sanoa harhakuvan – tuottamiseksi tarvitaan jokin väline tai välikappale, sopiva muuntaja, joka muuntaa mentaalin aineksen fyysisiksi kuviksi – toisin sanoen aivot.
”Älyn on tutkittava ja tulkittava naamiotodellisuuksia, koska se on sen tarkoitus.” (ES 3:95)
Aivot ja niiden ominainen toimintatapa, äly, ovat molemmat sidoksissa naamioituun todellisuuteen. Älyllä emme voi tutkia sisäistä todellisuutta, ja siksi tieteelliselle maailmankuvallemme, joka perustuu älyyn, kaikenlainen sisäinen ja subjektiivinen on usein hieman hankalaa. Sitä osaa kokonaisesta itsestä, joka käyttää älykkäästi toimivia aivoja, Seth kutsuu ulkoiseksi egoksi erotuksena sisäisestä egosta, joka puolestaan on kokonaisen itsen, sisäisen itsen fokus. (Ks. myös Mieli ja aivot.)
Perusolettamukset
Jokaisessa todellisuudessa on siis oma naamiointinsa, josta syntyvät tuota todellisuutta koskevat perusolettamukset.
”Perusolettamukset edustavat niitä perimmäisiä oletuksia, joiden varaan mikä tahansa olemassaolon järjestelmä rakentuu. Ne ovat eräänlaisia perussääntöjä.” (ES 7:285)
Tällaiset perussäännöt koskevat tietenkin myös fysikaalista todellisuutta, ja meidän on todella vaikea erottaa itseämme niistä.
”Teidän fysikaaliset mekanisminne on varustettu toimimaan sellaisella tavalla, että todellisuus nähdään tiettyjen perusolettamusten kautta. Käyttämällä pelkästään fyysisiä aisteja teidän on lähes kirjaimellisesti mahdotonta havaita maailmaa millään muulla tavoin. Vahva osa teidän persoonallisuudestanne on näin sen fyysisen järjestelmän tulosta, jossa te elätte.” (ES 7:285)
Tämä on hyvin olennainen toteamus, joka selittää pitkälle myös sitä, miksi kaikki sellianen, joka ei ole tavallista psykologista tai aistinvaraista kokemusmaailmaamme, tuntuu usein lähtökohtaisesti niin oudolta tai vieraalta; meidän naamiointimme, jonka osia aistimne ja koko hermojärjestelmämme ja kehomme on, ei salli meidän kokea todellisuutta muunlaisena kuin miten oma naamiointimme sen näyttää.
Ei ihme, että me kiistelemme esimerkiksi siitä, onko olemassa tietoisuutta erillään ruumiista, ovatko kuolemanraja- tai ruumistairtaantumiskokemukset todellisia tai voimmeko intuitiivisesti tai jotenkin muutoin sisäisesti aistimalla saada tietoa ja ymmärrystä asioista. Tavallisesti tällaisia asioita ei tapahdu – ehkä intuitiivista tietämistä lukuun ottamatta – ja jos tapahtuu, meidän naamiointijärjestelmämme alainen hermojärjestelmä (aivot) tulkitsevat tapahtuneen niiden perusolettamusten puitteissa, jotka meillä on. Näihin perusolettamuksiin kuuluu kiinteästi ajatus siitä, että vain fysikaalinen ja objektiivinen on todella todellista – kaiken muun todellisuusarvosta voidaan väitellä. Tämä ei kuitenkaan merkitse sitä, että vaikka emme jotakin tunne tai ymmärrä, ettei sitä olisi olemassa.
Tutkimusdataa on aivan valtavasti erilaisista kokemuksellisista ilmiöistä, mutta tällaiset tutkijat joutuvat usein ja valitettavasti toimimaan joko tiedeyhteisön laitamilla tai kokonaan sen ulkopuolella. Naamiointijärjestelmämme ote meistä on niin vahva, että se tavallisesti ajaa marginaaliin kaikki sellaiset näkemykset, jotka poikkeavat siitä liikaa.
Tällaista ”naamiointijärjestelmä ylittävää” tieteellistä tutkimusta kyllä tehdään siitä huolimatta, että tiedeyhteisö ei sitä oikein sulata. Tässä tällaiseen tutkimukseen muutama linkki, joista pääsee alkuun:
Institute of Noetic Sciences (IONS)
Science and Medical Network (SMN)
Galileo Commission
Ian Stevensonin jälleensyntymätutkimus Virginian yliopistossa
Kuolemanrajakokemustutkimus
Meidän todellisuutemme tasolla eli fyysisessä todellisuudessa aine eli materia, aika, tila, pysyvyys ja välimatka ovat fyysisen todellisuuden perusolettamuksia ja seurausta fyysisten aistiemme tavasta nähdä ja hahmottaa todellisuus.
”Nämä perusolettamukset muodostavat naamiointijärjestelmänne puitteet.” (ES 7:285)
Näistä perusolettamuksista, ajasta ja avaruudesta, puolestaan syntyy se syy-seuraussuhde, jota me pidämme luonnollisena ja itsestään selvänä. Asiat tapahtuvat fyysisessä todellisuudessa (yleensä) tietyssä suksessiivisessa järjestyksessä niin, että jokin tämänhetkinen tapahtuma on seurausta jostakin tai joistakin aiemmista tapahtumista. Tämänhetkiset tapahtumat puolestaan vaikuttavat siihen, mitä seuraavaksi tapahtuu. Tämä on meille niin luonnollista, että tuskin pysähdymme ajattelemaan sitä sen kummemmin. Syyn ja seurauksen olemus on kuitenkin askarruttanut filosofeja jo vuosisatoja, ja myös kvanttimekaniikassa on ilmiöitä, jotka näyttävät haastavan tämän meille tutun käsityksen lineaarisesta tapahtumien ketjusta ja ajan kulusta.
”Te olette pakkomielteisiä alkujen ja loppujen suhteen, koska teidän tapauksessanne teidän naamiointirakennelmillanne näyttää olevan alku ja loppu. Samasta syystä te olette pakkomielteisiä syyn ja seurauksen suhteen, ajan suksessiivisuuden suhteen, sen suhteen, että jostakin seuraa jotakin. Tässä on kaksi kaikkein keskeisintä naamiontirakennettanne; käsityksenne ajasta perättäisien hetkien etenemisenä ja käsityksenne syy-seuraussuhteesta…Vääristynyt harhakuva perättäisistä hetkistä ja siitä seuraava käsitys syistä ja seurauksista ovat molemmat seurausta teidän tasollanne ulkoisten aistien havainnoista ja siksi käytännöllisiä ja hyödyllisiä teidän tasollanne ja siten myös jossain määrin arvokkaita – mutta ainoastaan teille.” (ES 1:41)
”Oikeastaan ei ole olemassa syytä ja seurausta siten kuin te sitä ajattelette, ainoastaan spontaanisuutta.” (ES 1:40)
Lisäksi sovimme Sethin mukaan vailla tietoista ymmärrystämme tai muistikuvaa jatkuvasti alitajuisesti tai telepaattisesti sen, mitä ulkoisena ja objektiivisena maailmana pidämme. Tämä on tietenkin väittämä, joka on pelkkänä hypoteesina jo hyvin vaikeasti hyväksyttävä. Seth kuitenkn selvittää tätä henkilökohtaisen ja kollektiivisen todellisuuden luonnetta ja rakentumista hyvin perusteellisesti ja valaisevasti materiaalissaan. On kuitenkin huomionarvoista, että huolimatta edellä esitetystä meillä jokaisella on oma subjektiivinen kokemuksemme myös niin sanotusta objektiivisesta todellisuudesta ja ettei kenenkään kahden yksilön maailma ole täysin identtinen toisiinsa nähden.
”Te sovitte olevanne samaa mieltä tietystä fyysistä todellisuutta koskevasta informaatiosta. Te päätätte yhdessä muotoilla tämän tietyiksi malleiksi ja jättää huomiotta muun informaation kokonaan. Nämä perussopimukset muodostavat sen näennäisen pysyvyyden ja jatkuvuuden, jonka te fyysisessä todellisuudessanne koette… Eräs tällainen perussopimus on se, että fyysisillä objekteilla on oma todellisuutensa, joka on täysin riippumaton subjektiivisista syistä ja että nämä objektit ovat tarkoin määrätyissä rajoissa pysyviä.” (ES 7:284)
Kun koemme mitä tahansa sellaista, mikä ei näytä noudattavan tämän todellisuutemme perusoletuksia, koko järjestelmällämme on vaikeuksia saada asioista tolkkua. Tämä on helppo todeta vaikka aivan arkisesti unien kohdalla, joita koskevat muistikuvamme Sethin mukaan ovat fysikaalisen järjestelmämme omalle kielelleen kääntämiä tulkintoja sellaisista tapahtumista ja kokemuksista, joita emme muutoin kykenisi ymmärtämään.
”Kun pyritte tutkimaan muita todellisuuksia, te lähes automaattisesti tulkitsette niitä koskevan informaation oman järjestelmänne perusolettamusten mukaisesti. Tämä tietenkin vääristää informaatiota suuresti… Jotta tuollainen informaatio voisi nousta tietoiselle tasolle, se on välttämättä käännettävä sellaisiksi käsitteiksi, jotka ego [tietoinen osa itseämme] voi käsitellä, ja tuo käännös väistämättä vääristää alkuperäistä kokemusta jollakin tavoin.” (ES 7:285)
Tämän takia lähes kaikki kuvaukset mistä tahansa sisäisistä kokemuksista vaihtelevat niin suuresti: jokainen meistä kääntää ne sellaiseen ymmärrettävään muotoon, jonka itse kykenee ymmärtämään. Tämän takia myös eri kulttuurien kuvaukset toisista todellisuuksista ovat niin erilaisia. Tämä on sosiologisesti tunnettu seikka ihan tätä fyysistä todellisuuttakin koskien; meistä jokainen näkee todellisuuden myös oman kulttuurinsa linssien lävitse.
Fyysisen todellisuuden naamiointijärjestelmä koskee ainoastaan fyysistä todellisuutta:
”Naamioidun maailmankaikkeutenne niin sanotut lait eivät päde sisäisessä todellisuudessa. Ne eivät päde edes muissa naamioiduissa todellisuuksissa. Sisäisen todellisuuden lait sen sijaan pätevät kaikissa naamioiduissa todellisuuksissa, ja kaiken tietoisuuden kaikilla tasoilla on noudatettava sisäisen todellisuuden lakeja.” (ES 2:44) (Ks. myös Sisäisen universumin lait.)
Sisäinen todellisuus, joka on kaikelle yhteinen ja kaiken perusta, on siis naamioimaton, omalakisensa todellisuus. Kaikki tietoiset olennot kuitenkin elävät jossakin tähän sisäiseen todellisuuteen pohjaavista naamioiduista todellisuuksista, joita puolestaan on loputon määrä. Todellisuuksien lainalaisuudet ovat kuitenkin eri asia kuin perusolettamukset, jotka taas ovat seurausta näistä lainalaisuuksista.
Sisäisen todellisuuden eli perustodellisuuden perusolettamukset
Siinä missä meidän fyysisellä todellisuudellamme on tiettyjä edellä esitettyjä perusolettamuksia (aika, avaruus, pysyvyys jne.), on myös tiettyjä perusolettamuksia, jotka koskevat sitä todellisuutta, josta muut todellisuudet kumpuavat – sisäistä todellisuutta. Seth esittelee meille kahdeksan sisäisen todellisuuden, siis mentaalin ja perimmäisen todellisuuden perusolettamusta: (ES 7:284)
Yksi: Energia ja toiminta ovat pohjimmiltaan samoja, vaikka kumpikaan ei välttämättä liity fyysiseen liikkeeseen.
Kaksi: Kaikki objektit saavat alkunsa mentaalista toiminnasta. Mentaali toiminta on ohjattua psyykkistä energiaa.
Kolme: Pysyvyys ei liity aikaan. Olemista voi mitata intensiteetteinä.
Neljä: Objektit ovat energiakertymiä, jotka havaitaan hyvin erityisellä tavalla.
Viisi: Vakaus aikajatkumossa ei ole välttämättömyys objektille paitsi fyysisen todellisuuden perusolettamuksena.
Kuusi: Avaruutta tai tilaa ei ole esteenä olemassa.
Seitsemän: Tilava nykyhetki on sisäisessä todellisuudessa helpommin havaittavissa.
Kahdeksan: Ainoat esteet sisäisessä todellisuudessa ovat mentaaleja tai psyykkisiä esteitä.
Me olemme kuitenkin tottuneet elämään fyysisessä todellisuudessa, jonka perusolettamukset ovat toisenlaiset. Koko perustodellisuus ja sen perusolettamukset saattavatkin tuntua meistä suorastaan pelottavalta:
”Alitajunta pehmittää ulkoisen egon törmäystä todellisen todellisuuden kanssa… Te ette ole riittävän vahvoja kestääksenne perustodellisuutta ja niin te rakentelette mutkikkaita unimaailmoja, joissa te voitte suojautua sellaiselta, mikä teistä tuntuu villitä, hallitsemattomalta ja vailla järjestystä olevalta. Perustodellisuus ei kuitenkaan ole hallitsematon, villi, kaoottinen tai vailla järjestystä, mutta jos te törmäisitte siihen nykyisessä kehityksenne vaiheessa, te joutuisitte sen riepottelemaksi kuin heinänkorsi pyörremyrskyssä… Perustodellisuus ei ole luonteeltaan pelottava. Se on kuitenkin äärimmäisen elävä ja suora, ja teidän täytyy olla valmiita, ennen kuin koette tällaisen yliääninopeuden.” (ES 1:35)