Kanavointi

Kanavointi – ei-fyysiseltä toimijalta lähtöisin olevan materiaalin välittäminen – on ilmiö, jota on esiintynyt ilmeisesti niin pitkään kuin ihminen on ollut olemassa. Aiemmin on ehkä puhuttu hurmostilasta, shamaanimatkasta tai kielillä puhumisesta. Nykykielessä kanavoinnilla tarkoitetaan useimmiten sanallista ”toisesta todellisuudesta” tulevaa viestintää. Kanavointia voi kuitenkin tapahtua myös kuvallisesti tai vaikkapa säveltäen. Ensimmäisiä julkisesti sanallisesti kanavoineita modernin ajan henkilöitä olivat Edgar Cayce (1877–1945), nukkuva profeetta, joka kanavoi suuret määrät erityisesti terveyttä koskevaa tietoa unenkaltaisessa transsissa, ja Alice A. Bailey (1880–1949), joka kanavoi ”Tiibetiläiseltä” Djwal Khul -nimistä mestarilta saatuja kokonaisia esoteerisia teoksia.

Erityisen suosituksi kanavointi nousi ilmiönä kahden suurtuotannon, Ihmeiden oppikurssin (kanavoitu 1965–1972) ja Seth-materiaalin (kanavoitu 1963–1984) myötä. Näiden jälkeen on julkaistu lukuisia enemmän tai vähemmän laajoja tai syvällisiä kanavoituja teoksia tai niiden sarjoja. Osittain ilmiön nykyinen laajamittaisuus selittynee sillä, että julkaiseminen ja esille pääseminen on tänä päivänä huomattavasti paljon helpompaa kuin esimerkiksi sata vuotta sitten.

Kanavointi ei ole prosessina ihan yksinkertainen, mutta sen mekanismia tai siihen liittyvää prosessia ei yleensä yritetä itse kanavoidussa materiaalissa sen kummemmin selvittää. Seth-materiaali on tässäkin suhteessa poikkeus: Seth kertoo suhteellisen seikkaperäisesti, miten kanavointi hänen näkökulmastaan tapahtuu. Erityisen merkityksellistä on se, ettei kanavoitua materiaalia pidä koskaan pitää totuutena edes pienellä saatikka isolla t-kirjaimella. Kanavoinnissa on aina vähintään kaksi päätä, vastaanottaja ja lähettäjä, ja tämän lisäksi kanavoidun materiaalin on kuljettava mutkikkaan prosessin lävitse, jotta ei-fyysisestä tiedosta tulisi sanallinen fyysinen tuotos. Tällä matkalla tieto väistämättä aina korruptoituu jossain määrin.

Seth todellakin painottaa sitä, että kaikessa kommunikoinnissa on aina virheellisyyttä ja vääristymää. Niinpä myöskään Seth-materiaali ei ole täysin ”puhdasta” tai ”oikeaa”, sillä sellaista informaatiota ei edes ole kuin kenties ideaalina olemassa – eikä Sethin mukaan edes siten. Seth myös sanoo tiedosta, että oikeastaan tieto on olemassa ainoastaan jonkun omaksumana eikä koskaan kantajastaan erillisenä.

”Tieto on olemassa tajuamisena ja tajuaminen vaatii tajuavan persoonan. Tietoa ei ole olemassa ideaalina ja abstraktisti. On totta, että monessa tapauksessa sitä täytyy tulkita niin, että teistä vaikuttaa siltä, että tieto olisi olemassa jonkinlaisena erillisenä ja perimmäisenä periaatteena. Asia ei ole näin. Tieto muuttaa automaattisesti sekä sitä persoonaa että naamiointijärjestelmää, jonka kautta se virtaa. Tieto on toisin sanoen toimintaa.” (ES 8:412)

Tämä on huikea kiteytys tiedon perimmäisestä luonteesta ja sellainen, jota meidän filosofinen tietoteoriamme (epistemologia) ei tavallisesti tule laisinkaan kenties suuressa relativismin eli suhteellisuuden pelossaan tavoittaneeksi: tieto ei ole absoluuttista tai abstraktia vaan aina sidoksissa kantajaansa. (Ks. myös Jumala, tieto, totuus ja valaistuminen.)

”Sisäinen informaatio, myös tämä, on väistämättä vääristynyttä. Meidän on aina työskenneltävä yhdessä, mutta teidän ei tule koskaan pitää minua erehtymättömänä lähteenä. Tämä materiaali on niin arvokasta kuin teidän tasollanne suinkin voi olla, mutta se on siitä huolimatta jossain määrin teidän todellisuutenne naamioinnin vääristämää.” (ES 2:47)

”Naamioinnin vääristävällä vaikutuksella” Seth tarkoittaa sitä, että todellisuuden jokaisella haaralla, tasolla tai vyöhykkeellä on omat lakinsa ja erityispiirteensä, mikä tarkoittaa sitä, että tietoa ei voi täsmällisesti siirtää tasolta toiselle. Kyse on vähän samasta asiasta kuin fyysiseltä kieleltä toiselle kääntämisessä: koskaan ei voi yhdellä kielellä ilmaista tarkkaan sitä, mitä toisella kielellä tarkoitetaan, mikäli kyse on yhtään mutkikkaammasta ajatuksesta.

Tämän ei kuitenkaan pidä lannistaa meitä. Sen sijaan meidän on helpompi yksinkertaisesti vain tyytyä siihen tosiseikkaan, että mitään ”oikeaa totuutta” ei varsinaisesti ole kenenkään saatavilla, koska perimmäinen todellisuus on notkea, joustava ja koko ajan muuttuva. Riippuu täysin siitä, kuka tai mikä asioita kommunikoi ja kenelle tai mihin, millainen esimerkiksi sanallinen lopputulos on.

Seth käyttää hyvää vertausta itse kanavoimisen prosessista:

 ”Pitäisi olla ilmeistä, ja olen sanonut tämän jo aiemminkin, että viestintäni teille kulkee Ruburtin [Janen] alitajunnan kautta. Mutta samoin kuin kala ui vedessä, kala ei ole vesi, enkä minäkään ole Ruburtin alitajunta.” (ES 1:28)

Pelkästään tämän toteamuksen tulisi tehdä lukijalle selväksi sen, että kaikkeen kanavoituun materiaalin tulee suhtautua aina siten, että se suodattuu vastaanottajan ymmärryksen (olipa se sitten tiedostettua tai tiedostamatonta) kautta. Seth myös tuo usein esille sen, miten vaikea jotakin asiaa – tässä tapauksessa erityisesti fysiikkaa koskevaa materiaalia – on saada tulemaan Janen kautta tyydyttävästi läpi:

”Johtuen Ruburtin [Jane] rajallisesta tieteellisestä sanastosta tätä on jokseenkin vaikea selittää. ”(ES 9:505)

 Puhuessaan sisäisten mielikuvien välittämisestä Ruburtille eli Janelle Seth sanoo seuraavasti:

”Ne edustavat kuitenkin minun ajatuksiani siten kuin ne suodattuvat eri kerrosten lävitse – ensinnäkin yhteisten psykologisten puitteittemme lävitse ja sitten Ruburtin persoonan kerrosten lävitse. Usein hänen tahollaan käydään kiivasta köydenvetoa niin, että hänen ääntöelimistönsä lopulta lausuu oikean tulkinnan. Tietenkin käytän Ruburtin luvalla tiettyyn rajaan saakka hyväkseni hänen mielleyhtymiään, jotta kykenisin johdattelemaan hänet oikeaan asiaan tai mielikuvaan. 

Kun sitten onnistumme työssämme, Ruburt poikkeaa omista mielikuvistaan niin, että hän lausuu oikean sanan, vaikka tuo oikea sana voisi henkilökohtaisesti hänen mielestään olla väärä ainakin siinä mielessä, kun kyse on hänen omista mielleyhtymistään… Temppu on siinä, että annan Ruburtin mielleyhtymien vaeltaa vapaasti tiettyyn pisteeseen saakka, jolloin liitän niihin taidokkaasti oikean informaation.” (ES 6:241)

Tämä on selkeä ja ymmärrettävä kuvaus toisesta todellisuudesta tulevan tiedon välittämiseen liittyvistä ongelmista. Me voimme vain kuvitella, missä määrin esimerkiksi Seth joutuu käyttämään mielikuvitustaan, taitojaan ja luovuuttaan materiaalinsa saamiseksi tulemaan oikeina sanoina Janen suusta ulos. Oman lisämutkansa tähän tuo vielä se, että kun materiaalia käännetään toiselle kielelle, kääntäjä joutuu todella tekemään töitä ymmärtääkseen, mitä meille yritetään tekstissä englanniksi välittää. (Ks. Suomentajalta.)

Seth ei ole mitenkään erityisen innostunut ”henkisyydestä” ja sen ympärille syntyneestä monenkirjavasta liikehdinnästä. Hän ei myöskään halua itseään kutsuttavan ”hengeksi” tai ”henkimaailman” asukkaaksi, sillä hänen mielestään kaikessa henkisyydessä on kyse aivan normaaleista, kaikkien ulottuvilla olevista asioista, eikä henkimaailma ole mikään paikka. Hän ei omien sanojensa mukaan myöskään ole ”siellä”, minne ihmiset tavallisesti kuoltuaan ensin menevät.

”Termit henki ja meedio ja niin edelleen ovat ensinnäkin naurettavia. Te vain käytätte sisäisiä aistejanne… niin sanotut istunnot (seanssit), kun ne ovat todellisia, ovat vain sisäisten aistien harjoittamista.” (ES 1:20)

Seth pitää kaikenlaisia tällaisten toimintojen ympärille syntyneitä kultteja typerinä ja taikauskoa synnyttävinä. Tämä on ymmärrettävä näkökulma, kun ottaa huomioon, että Seth painottaa nimenomaan sitä, miten jokainen meistä voi enemmän tai vähemmän itse oppia käyttämään sisäisiä aistejaan, ja ettemme me tarvitse tähän välikäsiä. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, etteivätkö jotkut meistä olisi tällaisissa asioissa toisia lahjakkaampia, tai pikemminkin avoimempia, ja ettemmekö me voisi turvautua toinen toisiimme ja auttaa toisiamme eteenpäin esimerkiksi työskentelemällä meediona.

Seth sanoo aika hauskasti, ettei hän ole mikään sirkustemppuja, kuten esineiden liikuttelua todistelutarkoituksessa, esittävä pelle vaan persoona siinä missä Jane ja Robertkin. Hän sanoo, ettei tällaisista tempuista ole mitään hyötyä, sillä ne, jotka eivät usko, eivät usko temppuja nähdessäänkään. Skeptisesti kanavointiin ja mediumismiin suhtautuvien ihmisten suusta kuuleekin usein jotakin tämäntapaista: ”Miksei meille tehdä ihan selväksi, että henget ovat todellisia? Mikseivät he näyttäydy meille? Mikseivät ne tee jotakin sellaista, mitä me emme osaa mitenkään selittää?”

Lienee kuitenkin niin, että on varsin vaikea vakuuttaa sellaista ihmistä, joka uskoo vain fyysiseen todellisuuteen, mistään muusta; hänellä on aina jonkinlainen fysikalistiseen todellisuuskäsitykseensä sopiva selitys tapahtumille, ja ellei ole, koko asia unohtuu sopivasti. Tähän asenteeseen törmää jatkuvasti ja kaikkialla, sillä niin vahva on ihmisten usko fysikalismiin.

Ja toiseksi: Miksi ihmeessä me kuvittelemme, että ylipäätään fysikaalisessa todellisuudessa voisi tapahtua jotakin sellaista, joka kumoaa tai ylittää fysiikan lait (ts. naamioinnin) ja että vasta tämä vakuuttaisi meidät? Miten esimerkiksi joku toisessa todellisuudessa elävä voisi tuosta vain näyttäytyä meille kollektiivisesti ja objektiivisesti, jos meidän todellisuutemme lainalaisuudet eivät sellaista salli?

Ja kolmanneksi: Mitä hyötyä ”hengille” olisi näyttäytyä meille, sillä fyysinen todellisuus on oikeastaan vain harhakuva? Miksi sen todellisuuden olemassaolo, jonka osia koko ajan olemme – vaikka olemmekin sen hetkeksi unohtaneet – ja jonne lyhyen fyysisen elämän jälkeen palaamme, pitäisi meille jotenkin todistaa? Emmehän me ole siitä milloinkaan erossa muutoin kuin hetkellisesti kuvitelmissamme. (Ks. tarkemmin esim. Mentaali todellisuus ja Naamiointi ja perusolettamukset.)

Kysymykseen siitä, miksei kanavointi ja siihen liittyvät ilmiöt ole aivan arkipäiväisiä ja mikseivät kaikki kanavoi, koska jotkut kerran väittävät tekevänsä niin, Seth sanoo seuraavaa:

”Ei ole mitään erityistä syytä sille, miksei toisetkin voisi kuulla minua, mutta käytännössä ego vartioi aina tarkasti, ettei tällaista viestintää tapahdu. Ego pitää kaikkea paitsi itseään vieraana, jopa yksilön omaa alitajuntaa. Koska ego niin usein kieltää kaiken tällaisen, ei ole mikään ihme, etteivät tällaiset minunkaltaiseni äänet pääse lävitse kuin harvoin.” (ES 5:206)

Suuressa kaipuussamme saada olla yhteydessä ”henkimaailmaan” emme ehkä tule useinkaan ajatelleeksi, että ”vika” on meissä itsessämme: me emme kuule viestejä, koska oma hengissä säilymisen järjestelmämme eli ulkoinen ego yrittää pitää oman tilansa mahdollisimman häiriöttömänä, jotta se voisi suorittaa tehtävänsä ja taata olemassaolomme fyysisessä todellisuudessa. On jälleen kerran huomautettava, että ego ei ole mikään vihollinen, joka pitäisi tuhota, koska se on ”henkisyytemme” esteenä. Sen sijaan ulkoinen ego tulee vähitellen totuttaa höllentämään otettaan ja tekemään yhteistyötä sisäisen egon kanssa; yhdessä ne tuottavat rikkaan ja arvokkaan elämänkokemuksen. (Ks. tarkemmin  Entiteetti, ego, identiteetti ja persoona.)

Lisäksi lienee jokaiselle selvää, etteivät kaikki myöskään sävellä, maalaa tai tanssi; kaikkien taitojen kehittymiseen tarvitaan paitsi luontaista taipumusta, suurta intohimoa ja kiinnostusta – ja se kymmenentuhatta työtuntia. Miksi siis kaikkien pitäisi osata kanavoida tai miksi pidämme ilmiötä pahimmillaan huijauksena vain siksi, ettei se sovi todellisuuskäsitykseemme? Jos sikseen tulee, yhtä mystistä on säveltäminen tai hienon maalauksen tekeminen, mutta harvemmin me pidämme jotakin sävellystä tai maalausta itsessään huijauksena.

Mitä tulee Sethin kanavoiman materiaalin monimutkaisuuteen tai laajuuteen, kun se yritetään ilmaista sanoin, hän toteaa varsin suoraan:

”Sinun on ymmärrettävä, että suurelta osin tämä materiaalimme on yritystä pukea sanoiksi sellaisia käsitteitä ja ajatuksia, jotka ovat aivan liian laajoja sanoin tavoitettaviksi.” (ES 8:407)

”On joitakin seikkoja, joita en usko teidän selkeästi ymmärtävän. Minulle ajatus on yhtä kuin teko. Se on aivan yhtä todellinen. Telepatia ja selvänäköisyyden välillä – teidän termejänne käyttääkseni – ei ole mitään perustavanlaatuista eroa. Johonkin kohteeseen liitetyt tunteet ovat minulle aivan yhtä todellisia kuin niiden kohde. Nimenomaan näitä emotionaalisia latauksia tulkitaan ja ne käännetään fyysikaalisiksi ilmentymiksi. Minä tunnistan ensin emotionaaliset todellisuudet, sillä ainoastaan ne ovat perustodellisuuksia minulle.” (ES 7:286)

Seuraavaa lainausta voi pitää hyvänä tiivistyksenä kaikesta edellä esitetystä. Huomionarvoista on se, miten Seth painottaa nimenomaan meille välittyneen materiaalin värittyneisyyttä; jos siitä yritettäisiin tehdä jotakin muuta, sortuisimme ehkä vain tekemään tästäkin materiaalista uskonnon tai kultin, kuten meidän ihmisten keskuudessa niin usein tapahtuu silloin, kun olemme tekemisissä ”henkisten” asioiden kanssa.

”Minun persoonani on se, joka tekee tästä materiaalista ainutkertaista, sillä informaatio suodattuu sellaisen yksilön lävitse, joka on ainutkertainen. Ruburtin [Jane] ei siksi tule yrittää erottaa tätä materiaalia minun luonteenominaisuuksistani. On täysin hyväksyttävää ja sopivaa, että hän tutkii älyllisesti asioita omalla tavallaan liittyen näiden istuntojemme havaintojen eroavaisuuksiin ja kun hän on uppoutunut omiin intuitiivisiin ja älyllisiin tutkimuksiinsa. Mutta hänen ei tule esittää minun ajatuksiani sellaisina, että ne tulisivat kuin tyhjästä, sillä tämä tekisi hallaa koko materiaalille.” (ES 8:417)

Oheinen kuva saattaa myös auttaa hahmottamaan sitä mutkikasta kerroksellista suodatinta, jonka kautta toisesta todellisuudesta tulevan tiedon on kuljettava ennen kuin se on meidän luettavanamme. Lienee sanomattakin selvää, että tieto häiriintyy tai vääristyy kulkiessaan näin monen vaiheen lävitse, jotka lienevät tässä kuvassa vain hyvin karkeasti esitetty.