Seth puhuu -kirjan johdantoluku

Jane Roberts

Tämä kirja on Seth-nimisen persoonan kirjoittama. Seth kuvailee itseään ”energiapersoonallisuusolemukseksi”, joka ei enää ole keskittynyt fyysiseen muotoon. Hän on puhunut kauttani nyt yli seitsemän vuoden ajan istunnoissa, joita pidämme kahdesti viikossa.

Oma henkinen vihkimystieni alkoi kuitenkin eräänä iltana syyskuussa 1963, kun olin kirjoittamassa runoja. Yhtäkkiä tietoisuuteni poistui kehostani, ja minulle uudet ja ihmeelliset ajatukset alkoivat pommittaa mieltäni. Palatessani takaisin ruumiiseeni huomasin käsieni tuottaneen automaattisesti kirjoituksen, joka selitti monia niitä käsitteitä, jotka minulle oli juuri annettu. Paperilla niille oli annettu otsikkokin: Fyysinen maailmankaikkeus ajatusrakennelmana.

Johtuen tuosta kokemuksestani aloin tutkia henkisiä asioita ja suunnitella niihin liittyvää kirjaa. Tätä varten aloimme yhdessä mieheni, Robin, kanssa kokeilla ouija-lautaa loppuvuonna 1963. Muutaman istunnon jälkeen osoitin tavasi viestejä, jotka Seth-niminen persoona väitti välittävänsä meille.

Sen paremmin Robilla kuin minullakaan ei ollut mitään erityistä henkistä taustaa, ja kun aloin odottaa laudan meille välittämiä viestejä, pidin itsestään selvänä, että ne tulivat omasta alitajunnastani. Ei kuitenkaan mennyt kauankaan, kun tunsin tarvetta välittää viestit suoraan ääneen puhuen, ja jo kuukauden kuluttua puhuin Sethin puolesta ollessani itse transsitilassa.

Viestit vaikuttivat alkavan siitä, mihin Ajatusrakennelma oli jäänyt, ja Seth kertoikin myöhemmin, että kokemukseni tietoisuuteni laajenemisesta oli ollut hänen ensimmäinen yhteydenottoyrityksensä. Sen jälkeen Seth on antanut meille eheästi jatkuvan käsikirjoituksen, jonka pituus on nyt yhteensä yli kuusituhatta koneella kirjoitettua liuskaa. Me kutsumme sitä Seth-materiaaliksi, ja se käsittelee sellaisia asioita kuin fyysisen aineen luonne, aika ja todellisuus, Jumala-käsite, mahdolliset universumit, terveys ja jälleensyntyminen. Materiaalin ilmeinen laadukkuus ihmetytti meitä jo aivan alun alkaen, ja tästä syystä me päätimme myös jatkaa sen tuottamista.

Julkaistuani ensimmäinen kirjani tältä alueelta tuntemattomat ihmiset alkoivat kirjoitella minulle ja pyytää Sethin apua. Pidimme istuntoja niille, jotka olivat eniten niiden tarpeessa. Moni heistä ei kyennyt osallistumaan istuntoihimme, koska asuivat aivan eri puolella maata. Silti heille oli apua Sethin neuvoista, ja se tieto, jonka hän antoi eri ihmisille postitse koskien heidän taustojaan, oli oikeaa.

Rob on aina ollut se, joka on kirjoittanut muistiin sana sanalta Seth-istunnot käyttäen omaa pikakirjoitustaan. Myöhemmin saman viikon aikana hän kirjoittaa istunnot puhtaaksi ja lisää ne Seth-materiaaliin. Robin erinomaiset huomiot osoittavat hienosti sen elävän ympäristön, jossa istunnot tapahtuvat. Hänen tukensa ja rohkaisevat sanansa ovat olleet täysin korvaamattomia.

Meidän ajattelutapamme mukaan meillä on ollut yli 600 tapaamista universumin kanssa – vaikka Rob ei itse ikinä kuvailisi asiaa näillä sanoilla. Nämä tapaamiset tapahtuvat hyvin valaistussa olohuoneessamme, mutta syvällisempiä käsitteitä käyttäen ne tapahtuvat sillä ihmispersoonan alueella, jossa avaruutta tai paikkaa ei ole.

En yritä sanoa, että meillä olisi hallussamme jokin totuuden kulmakivi tai antaa sellaista vaikutelmaa, että me vain odottelisimme ikiaikojen viisauden putkahtavan ilmoille. Tiedän, että jokaisella ihmisellä on pääsy intuitiiviseen tietoon ja että jokainen voi saada välähdyksiä todellisuudesta. Maailmankaikkeus puhuu tässä mielessä meille jokaiselle. Meidän tapauksessamme Seth-istunnot muodostavat ne puitteet, joissa tällainen viestintä tapahtuu.

Vuonna 1970 julkaistussa kirjassa The Seth Material selvitin näiden tapahtumien luonnetta ja kerroin Sethin eri asioita koskevista näkemyksistä pohjautuen istuntoihimme. Kerroin myös tapaamisistamme eri psykologien ja parapsykologien kanssa, kun yritimme ymmärtää omia kokemuksiamme ja asettaa ne jotenkin normaalielämän yhteyteen. Kirjassa kuvataan myös niitä kokeita, joita teimme varmistuaksemme siitä, millainen selvänäkökyky Sethillä oli. Sikäli kuin meiltä kysytään, hän läpäisi kokeet mennen tullen.

Oli vaikea valita alati laajenevasta Seth-materiaalista ne muutamat otteet, joita kirjaan tuli. Tämän tuloksena The Seth Material-kirja jätti monet kysymykset avoimiksi, ja monta aihetta jäi sen ulkopuolelle. Kuitenkin kaksi viikkoa sen jälkeen, kun kirja oli saatu valmiiksi, Seth saneli suuntaa-antavan sisällön tälle käsikirjoitukselle, jossa hän olisi vapaa esittämään omat ajatuksensa omalla tavallaan kirjan muodossa.

Seuraavassa on tuosta sisältösuunnitelmasta kopio. Se annettiin meille istunnossa 510 tammikuun 19. päivänä 1970. Kuten siitä huomaat, Seth kutsuu minua Ruburtiksi ja Robia Josephiksi. Nämä nimet kuvastavat kokonaispersoonallisuuttamme erotuksena niistä persoonamme osista, jotka tällä hetkellä ovat fysikaalisesti suuntautuneita.

***

Työstän parhaillani muuta materiaalia, jonka te tulette saamaan, joten teidän täytyy kestää minua vielä vähän aikaa. Haluaisin, esimerkiksi, kertoa teille hieman omasta kirjastani. Siinä käsitellään monenlaisia asioita. Kirja tulee sisältämään kuvauksen siitä, millä tavoin se kirjoitetaan, sekä siitä, millaisia menettelyjä vaaditaan, jotta Ruburt voi puhua ääneen minun ajatuksiani – tai miten ne nyt ylipäätään kääntyvät ääneen lausutuiksi sanoiksi. 

Minulla ei ole fyysistä kehoa, ja silti aion kirjoittaa kirjan. Ensimmäinen luku tulee selvittämään miten ja miksi.

(Tähän mennessä – Rob kirjoitti muistiinpanoihinsa – Janen puheen tahti oli hidastunut selvästi ja hän sulki usein silmänsä. Hän piti paljon taukoja, toisinaan pitkiäkin.)

Seuraava luku tulee kuvailemaan sitä, mitä te voitte kutsua nykyiseksi elinympäristökseni, minun nykyisiä ”luonteenpiirteitäni” ja minun tovereitani. Tarkoitan tovereillani niitä muita, joiden kanssa olen tekemisissä.

Seuraavassa luvussa kuvaillaan minun työtäni, sekä niitä todellisuuden ulottuvuuksia, joihin työni minut vie, sillä samalla tavoin kuin matkaan teidän todellisuuteenne, matkaan myös muihin todellisuuksiin täyttääkseni oman tarkoitukseni.

Seuraava luku kuvaa puolestaan teidän termein minun menneisyyttäni ja joitakin niitä persoonia, joina olen ollut olemassa ja jotka olen tuntenut. Samalla aion tehdä selväksi sen, ettei mitään menneisyyttä, nykyhetkeä tai tulevaisuutta ole olemassa, ja selvittää, ettei myöskään mitään ristiriitaa ole, vaikka puhuisinkin menneistä olomuodoistani. Tähän saattaa tosin mennä kaksikin lukua.

Seuraavassa luvussa kerron tarinan siitä, miten me tapasimme – sinä (puhuu minulle), Ruburt ja minä – tietenkin omasta näkökulmastani, sekä tavoista, joilla otin Ruburtiin yhteyttä jo ennen kuin kumpikaan teistä tiesi mitään mistään henkisistä ilmiöistä tai minun olemassaolostani.

Seuraava luku käsittelee kenen tahansa kokemuksia kuoleman hetkellä sekä tähän perusseikkailuun liittyviä monenlaisia kokemuksia. Käytän joitakin omia kuolemiani tässä esimerkkinä.

Sitä seuraavassa luvussa käsitellään kuolemanjälkeistä elämää ja sen monia muunnelmia. Molemmat näistä luvuista käsittelevät myös jälleensyntymistä siinä mielessä, miten se liittyy kuolemaan, ja jossain määrin painotetaan myös sitä kuolemaa, joka tapahtuu viimeisen inkarnaation lopussa.

Seuraava luku käsittelee eri persoonallisuuksien välisiä rakkauden ja samankaltaisuuden emotionaalisia todellisuuksia – sitä mitä niille tapahtuu eri jälleensyntymien aikana ja miksi jotkin niistä jäävät taka-alalle ja toiset säilyvät tiiviinä.

Tätä seuraava luku käsittelee teidän fyysistä todellisuuttanne sellaisena kuin se minulle ja muille minun kaltaisilleni näyttäytyy. Tässä luvussa on joitakin varsin kiehtovia näkökulmia, sillä te ette ainoastaan anna muotoa sille fyysiselle todellisuudelle, jonka te tunnette, mutta te muotoilette myös muita ihan yhtä merkittäviä elinympäristöjä ja todellisuuksia nykyisillä ajatuksillanne, haluillanne ja tunteillanne.

Seuraava luku käsittelee unien ikuista merkityksellisyyttä portteina toisiin todellisuuksiin ja sellaisina alueina, joilla ”sisäinen itse” näkee välähdyksiä moninaisista omista kokemuksistaan ja kommunikoi toisten todellisuuden tasojen kanssa.

Seuraavassa luvussa kerrotaan lisää tästä aiheesta, kun puhun niistä monista tavoista, joilla olen tullut toisten uniin sekä neuvonantajana että oppaana.

Seuraava luku käsittelee niitä kommunikoinnin perusmenetelmiä, joita mikä tahansa tietoisuus käyttää oman asteensa mukaisesti, olipa se sitten fysikaalinen tai ei. Tästä pääsemme siihen, miten ihmispersoonat – siten kuin te asian ymmärrätte – kommunikoivat ja miten on olemassa sellaista sisäistä viestintää, joka on riippumatonta fyysisistä aisteista, jotka puolestaan ovat vain sisäisen havainnoinnin fyysisiä laajentumia.

Aion kertoa lukijalle, miten hän näkee tai kuulee sen, mitä hän näkee tai kuulee, ja miksi. Toivon voivani koko kirjallani osoittaa, että lukija itsessään on riippumaton omasta fyysisestä kuvastaan, ja toivon kykeneväni antamaan hänelle joitakin menetelmiä, joiden avulla hän voi osoittaa itselleen tämän väittämäni paikkansapitävyyden.

Seuraavassa luvussa kerron omista eri olomuodoissa saamistani kokemuksista, jotka liittyvät ”pyramidikokonaishahmoihin”, joista puhun materiaalissani. Lisäksi selvitän omaa suhdettani persoonaan, jota te nimitätte ”Seth II:ksi” sekä siihen moniulotteiseen tietoisuuteen, joka on paljon minua kehittyneempi.

Viestini lukijalle tulee olemaan: ”Pohjimmiltasi et ole yhtään sen enempää fysikaalinen persoona kuin minäkään, ja kertomalla sinulle omasta todellisuudestani, kerron samalla sinun todellisuudestasi.”

Sitten kirjaan tulee luku, joka käsittelee maailmanuskontoja sekä niiden vääristymiä ja totuuksia, kolmea Kristusta ja vielä erästä kadonnutta uskontoa, joka kuului sellaisille ihmisille, joista teillä ei ole mitään tietoa. Nuo ihmiset elivät planeetalla, joka on samassa kohdassa, kuin missä teidän planeettanne nyt on, ”ennen” kuin teidän planeettanne oli olemassa. He tuhosivat planeettansa omien virheidensä seurauksena ja jälleensyntyivät, kun teidän planeettaanne valmisteltiin. Heidän muistonsa loivat perustan uskonnoille sellaisina, kuin te nyt niitä ajattelette.

Sitten on luku mahdollisista jumalista ja mahdollisista järjestelmistä.

Lisäksi on kysymyksiä ja vastauksia käsittelevä luku.

Loppuun tulee luku, jossa pyydän lukijaa sulkemaan silmänsä ja tulemaan tietoiseksi sekä siitä todellisuudesta, jossa minä oleilen, että omasta sisäisestä todellisuudestaan. Annan tähän eri menetelmiä. Tässä luvussa pyydän lukijaa käyttämään ”sisäisiä aistejaan” nähdäkseen minut omalla tavallaan. 

Vaikka viestini tulevat poikkeuksetta joka kerran Ruburtin kautta, jotta materiaalin eheys olisi turvattu, pyydän lukijaa tulemaan tietoiseksi minusta persoonana, jotta hän voisi tajuta, että toisista todellisuuksista tuleva viestintä on todellista ja jotta hän siksi olisi itsekin avoin sellaiselle havaitsemiselle, joka ei ole fysikaalista.

Tämä on siis sisältösuunnitelmani kirjalle, mutta se antaa vain ylimalkaisen kuvan pyrkimyksistäni. En aio antaa sen täsmällisempää sisältökuvausta, sillä en halua Ruburtin ryhtyvän ennakoimaan sanomaani. Kerron myös tällaiseen viestintään liittyvistä hankaluuksista perusteellisesti. Tulen tekemään selväksi, että niin sanottua paranormaalia kommunikointia tulee kaikenlaisilta todellisuuden tasoilta ja että nuo viestit kuvaavat sitä todellisuutta, josta ne ovat lähtöisin. Niinpä kuvailen sekä omaa todellisuuttani että niitä muita todellisuuksia, joista olen tietoinen.

Tämä ei merkitse sitä, etteikö olemassa olisi muita ulottuvuuksia, joista en ole tietoinen. Sanelen kirjamme tavanomaisten istuntojemme aikana.

Kirjamme nimeksi tulee Seth puhuu: sielun ikuinen merkitys.

Käytän käsitettä sielu, koska sillä on välitön merkityssisältö suurimmalle osalle lukijoistani. Suosittelen, että varaat itsellesi sopivan määrän hyviä kyniä.

***

Nimenomaan siksi, että tiedän itse, millainen ponnistus kirjan kirjoittaminen on, olin varuillani, kun Seth alkoi puhua oman kirjan kirjoittamisesta. Vaikka tiesin kyllä varsin hyvin, että hän kykenisi siihen, mielessäni oli kalvava ajatus: ”On kyllä totta, että Seth-materiaali on todella merkityksellistä, mutta mitä hän tietää kirjojen kirjoittamisesta? Entä kaikesta siihen liittyvästä järjestelemisestä? Tai kirjoihin liittyvästä julkisuudesta?”

Rob muistutti minua lakkaamatta olemaan murehtimatta asiaa. Minun ystäväni ja oppilaani ihmettelivät sitä, että kaikista ihmisistä juuri minulla oli tällaisia epäilyksiä, mutta itse puolestani ajattelin, että nimenomaan kaikista ihmisistä, kellä sitten pitäisi olla jos ei minulla? Kyseessähän oli julkituotu pyrkimys. Selviäisikö Seth siitä?

Seth alkoi sanella kirjaansa seuraavassa istunnossamme, istunnossa 511, tammikuun 21. päivänä 1970 ja sai sen päätökseen istunnossa 591, elokuun 11. päivänä 1971. Kaikki istunnot tällä välillä eivät kuitenkaan olleet kirjan sanelemista vaan jotkin niistä käsittelivät henkilökohtaisia asioita toisten sisältäessä ohjausta apua tarvitseville, ja vielä jotkin niistä olivat vastauksia erilaisiin filosofisiin kysymyksiin, jotka eivät suoranaisesti liittyneet kirjaan. Pidin myös muutaman ”pikku loman”. Huolimatta näistä viivästyksistä Seth aloitti aina täsmälleen siitä, mihin oli sanelussa aiemmin jäänyt.

Samaan aikaan, kun Seth työsti omaa kirjaansa, minä kirjoitin neljä tuntia päivässä omaani, pidin viikoittaista ESP-kurssiani ja olin tukahtua siihen kirjeenvaihtoon, joka seurasi The Seth Material-kirjan julkaisua. Aloin myös pitää luovan kirjoittamisen kurssia joka viikko.

Katsoin uteliaisuuttani muutaman ensimmäisen luvun tekstin Sethin kirjasta, minkä jälkeen en enää kajonnut siihen. Rob kertoi minulle silloin tällöin muutamista kirjan kohdista, joiden hän arveli kiinnostavan oppilaitani erityisesti. Muutoin en kiinnittänyt koko kirjaan sen suurempaa huomiota ja jätin sen mielihyvin Sethin itsensä huoleksi. Yleisesti ottaen sysäsin hänen työnsä pois mielestäni enkä nähnyt käsikirjoitusta moneen kuukauteen.

Valmiin kirjan lukeminen oli riemastuttava kokemus. Kokonaisuutena se oli täysin uusi minulle, vaikka jokainen sen sana olikin tullut minun suustani ja olin ollut monta iltaa transsissa tuottaakseni kirjan. Tämä oli erityisen outoa minusta siksi, että olen kirjoittaja itsekin ja tottunut järjestelemään oman aineistoni, pitämään sen kasassa ja huolehtimaan siitä kuin kanaemo.

Johtuen omasta kirjoittamisen kokemuksestani olen myös tietoinen siitä, millainen prosessi on kääntää tiedostamatonta materiaalia tietoiseksi todellisuudeksi. Tämä on erityisen ilmeistä, kun kirjoitan runoja. Mitä tahansa muuta Sethin kirjaan liittyykään, niin ainakin alitajunnan toiminta käy täydellä teholla. Näin oli vain luonnollista, että huomasin vertaavani omaa tietoista kokemustani luomistyöstä Sethin kirjan transsityöskentelyyn. Halusin ymmärtää, miksi Sethin kirja oli hänen erotuksena kirjoista, jotka olivat minun. Jos molemmat tulivat samasta tiedostamattomasta mielestä, miksi subjektiiviset kokemukseni olivat niin erilaisia?

Erot olivat aivan selkeitä. Kun minulle tulee inspiraatio ja kirjoitan runon, innostun valtavasti ja täytyn kiihkeästä löytämisen halusta. Juuri tätä ennen jokin idea kuitenkin tulee kuin tyhjästä. Se ”annetaan”. Se vain ilmestyy, ja siitä syntyy uusia luovia yhteyksiä.

Olen valpas, mutta avoin ja vastaanottavainen – jännittyneenä kummallisen psyykkisen joustavasti terävän huomioimisen ja passiivisuuden välille. Runo, jota kirjoitan, tai jokin ajatus on tuolla hetkellä minulle ainoa asia maailmassa. Hyvin henkilökohtainen mukana olo ja kaikki se työ ja leikki, jotka auttavat minua saamaan itsestäni jonkin idean ”ulos”, tekevät runosta minun runoni.

Tällainen kokemus on tuttua minulle jo lapsuudesta saakka. Se on koko olemassaoloni kulmakivi. Ilman sitä, tai kun en toimi tuossa viitekehyksessä, minusta tulee välinpitämätön ja surullinen. Olen jossain määrin tässä samassa luovuuden tilassa nytkin, kun kirjoitan tätä johdantoa. Se on ”minun”.

En ollut tällä tavalla kytköksissä Sethin kirjaan enkä myöskään ollut tietoinen siihen liittyvistä luovista prosesseista. Menin transsiin aivan kuten tavanomaisissa istunnoissammekin teen. Seth saneli kirjan ja puhui sanat minun suullani. Kirjaan liittyvä luova prosessi oli niin etäinen minulle, etten voi tässä mielessä kutsua kirjaa omakseni. Sen sijaan sain Sethin kirjan muodossa valmiin tuotteen – ja aivan erinomaisen sellaisen – mistä tietenkin olen äärettömän kiitollinen.

Olen kuitenkin huomannut, että vain oma kirjoittamiseni tuo minulle tarvitsemani luovan tyydytyksen – sillä vain se sisältää tietoisen yhteyden tiedostamattomaan materiaaliin, ”jahtaamisen ilon”. Vain siksi, että Seth tekee omaa juttuaan, minä en ole vapautettu omistani. Tuntisin oloni riistetyksi, ellen jatkaisi omaa työtäni.

Kuka tahansa voi tietenkin sanoa, että Sethin kirjan kohdalla piilossa olevat prosessit ovat niin erillisiä normaalista tietoisuudestani, että lopputulos vain vaikuttaa kuin tulevan joltakin toiselta persoonalta. Voin vain kertoa omista tuntemuksistani ja korostaa sitä, että Sethin kirja ja koko kuusituhatsivuinen Seth-materiaalin käsikirjoitus ei välitä omasta luovuudentarpeestani tai kysy minun mielipidettäni. Jos molemmat tulisivat samasta alitajunnasta, mitään eroa tai kiinni kurottavaa ei olisi.

Tästä huolimatta olen tietoinen siitä, että olin itse välttämätön Sethin kirjan tuottamisen kannalta. Hän tarvitsee minun sanallista kykyäni – ja kenties mielenlaatuanikin. Harjaantunut kirjoitustaitoni varmastikin auttaa hänen materiaalinsa tulkinnassa ja sen muotoilemisessa aivan huolimatta siitä, miten alitajuisesti tämä tapahtuu. Tietyt luonteenpiirteet ovat käsittääkseni myös tarpeen – esimerkiksi se ketteryys, jolla osaan vaihtaa tietoisen huomioni kohdistamista.

Seth sanoo asiasta näin luvussa neljä: ”Tämän kirjan tietoa ohjataan jossain määrin sen naisen sisäisten aistien kautta, joka on transsissa minun kirjoittaessani tätä. Tällainen tehtävä on tulosta varsin järjestäytyneestä sisäisestä tarkkuudesta ja harjaantumisesta. [Hän] ei voisi ottaa tietoa minulta vastaan, sitä ei voisi kääntää ja tulkita silloin, kun hän keskittyisi intensiivisesti fyysiseen elinympäristöönsä.”

Jos Sethin kirjaa kuitenkin tarkastelee esimerkkinä alitajunnan tuotoksesta, se osoittaa selvästi, että järjestys, erottelukyky ja päätteleminen eivät ole ainoastaan tietoisen mielen ominaisuuksia, ja myös näyttää, mitä kaikkea ja miten sisäinen itse pystyy tekemään. En usko, että osaisin itse mitenkään kirjoittaa Sethin kirjaa vastaavaa teosta. Parhaimmillanikin saisin kirjoitettua vain joitakin kohokohtia, ehkä erillisissä runoissa tai esseissä, mutta niistä puuttuisi se kaikenkattava yhtenäisyys, jatkuvuus ja järjestys, josta Seth luonnostaan huolehtii itse.

Tämän lisäksi minulla on tiettyjä ainutkertaisia kokemuksia istuntojen aikana, jotka tuntuvat hyvittävän tietoisen luovuuteni puutteen. Saan, esimerkiksi, usein olla osana Sethin upeaa energiaa ja suurta huumorintajua, nauttia tunteiden rikkaudesta ja kohdata Sethin persoonan varsin oudolla tasolla. Tunnen hänen mielentilansa ja elinvoimansa selkeästi, vaikka ne eivät olekaan suunnattu minulle vaan sille taholle, jolle Seth kulloinkin puhuu. Tunnen miten ne kulkevat lävitseni.

Kuten Robin muistiinpanot osoittavat, minulla on usein kaikenlaisia kokemuksia, kun puhun Sethin puolesta. Saatan toisinaan vaikkapa nähdä sisäisiä näkyjä. Ne saattavat kuvastaa sitä, mistä Seth parhaillaan puhuu, joten saan tietoa kahdella eri tavalla, tai sitten niillä ei ole mitään tekemistä käsikirjoituksen kanssa. Minulla on ollut istuntojen aikana useita ”ruumiistairtaantumiskokemuksia”, jolloin olen nähnyt tapahtumia joskus tuhansienkin kilometrien päässä.

Tämä kirja on Sethin tapa osoittaa, että ihmisen persoona on moniulotteinen, että me elämme monessa todellisuudessa samanaikaisesti ja että sielu tai sisäinen itse ei ole jotakin meistä erillä olevaa vaan jotakin, jonka kautta tai avulla me olemme olemassa. Hän painottaa sitä, ettei totuutta löydä kulkemalla opettajan luota toisen luokse tai kirkosta kirkkoon tai vaihtamalla menetelmästä toiseen vaan tarkastelemalla sisäistä itseä. Tietoisuuden välitön tajuaminen tai ”maailmankaikkeuden salaisuudet” eivät näin ole mitään esoteerisia, ihmisiltä kätkettyjä totuuksia. Tällainen tieto on ihmiselle aivan yhtä luonnollista kuin ilma ja yhtä löydettävissä sellaiselle, joka sen lähdettä vilpittömästi sisältään etsii.

Minun mielestäni Seth on kirjoittanut kirjan, joka on klassikko lajissaan. Vaikka varovaisesti viittaankin häneen ”persoonana”, hän on yhtä lailla hienostunut filosofi ja psykologi ja tuntee syvällisesti ihmisen persoonallisuuden ja tietoisuuden riemut ja ahdingot.

Minusta on tietenkin henkilökohtaisesti kiehtovaa, että tämä kirja on kirjoitettu minun kauttani ja usein täysin vailla omaa tietoisuuttani, joka hermostuneena tarkistaa, järjestelee ja arvostelee kaikkea, kuten se tekee omien kirjojeni kohdalla. Mutta vaikka luovat ja intuitiiviset kykyni ovat saaneet paljon tilaa, tietoinen mieli on vahvasti ohjaksissa. Tämä kirja ei kuitenkaan ole ”kirjoittunut itsestään”, kuten joidenkin runojen kohdalla näyttää tapahtuvan. Kirjailijat sanovat usein, että jokin kirja ”kirjoitti itsensä”, ja ymmärrän kyllä, mitä tällä tarkoitetaan. Tässä tapauksessa kirja kuitenkin tuli aivan erityisestä lähteestä eikä vain ”tuolta jostakin”, ja sitä värittää sen kirjoittajan persoonallisuus, joka ei ole omani.

Koko luova hanke voi olla saanut aikaan persoonan nimeltä Seth, joka sitten kirjoittaa kirjoja. Seth saattaa olla ihan samanlainen luomus kuin hänen kirjansakin. Jos näin on, tämä on loistava esimerkki moniulotteisesta taiteesta, jota tuotetaan niin ylellisellä tietoisuuden tasolla, ettei ”taiteilijakaan” ole tietoinen omasta työstään, joka kiehtoo häntä itseään aivan samalla tavoin kuin kaikkia muitakin.

Tämä on mielenkiintoinen hypoteesi. Sethän myös puhuu kirjassaan moniulotteisesta taiteesta. Mutta Seth tekee paljon muutakin kuin kirjoittaa kirjoja. Hän on täysin oma ja itsenäinen persoonansa, jolla on omat mielenkiintonsa kohteet: kirjoittaminen, opettaminen ja muiden auttaminen. Hänen huumorintajunsa on varsin omalaatuista ja täysin toisenlaista kuin minun. Hän on taitava ja omalla tavallaan paljon maallisempi kuin eteerinen. Hän tietää, miten mutkikkaita teorioita esitetään yksinkertaisesti kahdenvälisissä keskusteluissa. Ja mikä ehkä tärkeintä, hän osaa yhdistää tällaiset ajatukset tavalliseen elämään.

Seth myös esiintyy usein oppilaideni unissa antaen heille erilaisia toimivia ohjeita – joko sellaisia, joihin liittyy omien kykyjen käyttö, tai sellaisia jotka koskevat jonkin päämäärän saavuttamista. Melkein kaikki oppilaani näkevät myös unta ”luokkahuoneestamme”, jossa Seth puhuu koko kurssille ja valmistelee erilaisia unikokemuksia. Joskus oppilaani näkevät Sethin sellaisena kuin hän esiintyy Robin maalaamassa muotokuvassa. Joskus hän taas puhuu minun kuvani kautta, kuten tavanomaisissa istunnoissamme. Olen itse herännyt monen kertaan kesken tällaisten uni-istuntojen ja kuullut Sethin sanat kaikuna mielessäni.

Ei ole tietenkään mitenkään poikkeuksellista, että oppilaat näkevät unia Sethistä tai minusta. Mutta Sethillä on varmasti oma itsenäinen olemuksensa heidän silmissään ja hänestä on tullut ohjaaja jopa unissa. Toisin sanoen sen lisäksi, että Seth on kirjoittanut tämän kirjan ja tuottaa jatkuvasti uutta materiaalia, hän on tullut osaksi monien ihmisten mieltä ja tietoisuutta.

Tämä on aika hyvä saavutus seitsemässä vuodessa kelle tahansa persoonalle ihan huolimatta hänen asemastaan. Ei-fyysiselle persoonalle se on suorastaan hämmästyttävä saavutus. Kaiken tämän toiminnan liittäminen vain johonkin alitajunnan pikku keksintöön on kyllä aika mahdoton ajatus. (Samaan aikaan olen julkaissut itse kaksi kirjaa, kirjoittanut loppuun kolmannen ja aloittanut neljättä. Sanon tämän osoittaakseni, ettei Sethin työ ole mitenkään pois omasta luovuudestani.)

Me emme kutsu Sethiä henkiolennoksi, sillä emme pidä tuohon sanaan liittyvistä mielleyhtymistä. Oikeastaan olemme kaiken kaikkiaan sitä vastaan, mitä henkiolennoista yleisesti ajatellaan, sillä nuo ajatukset ovat usein vain rajallisen ihmispersoonan kuvauksia, jotka lähes sellaisinaan siirretään koskemaan elämää kuoleman jälkeen. Voi sanoa, että Seth on joko alitajunnan dramatisoitu tuotos tai sitten kokonaan itsenäinen persoona. Henkilökohtaisesti en ymmärrä, miksi noiden väittämien pitäisi olla toisilleen vastakkaisia. Seth voi hyvinkin olla sellainen dramatisointi, jolla on varsin todellinen rooli – joka selittää omaa laajempaa todellisuuttaan meille sellaisin käsittein, jotka me voimme ymmärtää. Tämä on minun käsitykseni tällä hetkellä.

Ensinnäkin koko sana ”alitajunta” on minusta huono, sillä se tuskin edes antaa vihjettä sellaisesta todellisuudesta, joka on avoin psyykkinen järjestelmä, jonka syvyyksissä kaikenlaiset tietoisuudet yhdistyvät toisiinsa ja joka muodostaa verkoston, johon me kaikki olemme yhteydessä. Yksilöllisyytemme sekä kumpuaa tästä verkosta että auttaa sen muodostumisessa. Tämä lähde sisältää kaiken mennyttä, nykyhetkeä ja tulevaisuutta koskevan tiedon, ja ainoastaan ego kokee ajan sellaisena kuin me sen tunnemme. Uskon myös, että tähän avoimeen järjestelmään kuuluu muunkinlaisia tietoisuuksia kuin ihmisen tietoisuus.

Johtuen omista kokemuksistani, erityisesti ruumiistairtaantumiskokemuksista, olen vakuuttunut siitä, ettei tietoisuus ole riippuvainen fyysisestä aineesta. Tietenkin fyysinen ilmaisu on tällä hetkellä minun ensisijainen tapani olla olemassa, mutta tämä ei mielestäni tarkoita sitä, että näin olisi kaikkien tietoisuuksien kohdalla. Mielestäni vain äärimmäisen sokea egokeskeisyys uskaltaa määritellä todellisuuden pelkästään omista lähtökohdistaan ja projisoida oman rajallisuutensa ja omat kokemuksensa kaikkiin olemisen muotoihin.

Hyväksyn Sethin ajatuksen persoonan moniulotteisuudesta siten kuin sitä tässä kirjassa kuvaillaan, koska sekä omat kokemukseni että oppilaideni kokemukset näyttävät vahvistavan sen. Ajattelen myös, että avoimessa tietoisuuden järjestelmässä ja rajattomassa lähteessä on sellainen itsenäinen Seth, joka toimii hyvin eri tavalla kuin me.

Miten? Rehellisesti sanottuna en tiedä. Lähimmäksi omia käsityksiäni olen päässyt eräässä intuitiivisessa lyhyessä tekstissä, jonka kirjoitin ESP-kurssilaisilleni, kun yritin selvittää omia ajatuksiani sekä itselleni että oppilailleni. Rob oli kertonut minulle ”Puhujista”, kuten Seth heitä tässä kirjassaan nimittää – persoonista, jotka ovat aina puhuneet meille ihmisille muistuttaen meitä sisäisestä tiedosta niin, ettei se koskaan pääse kokonaan unohtumaan. Tämä ajatuksia herättävä idea sai minut kirjoittamaan pienen tekstin, jonka liitän tähän. Se valaisee hyvin niitä puitteita, joissa ajattelen Sethin ja muiden hänen kaltaistensa olevan olemassa.

***

”Me muodostumme tavoilla, joita emme ymmärrä. Me olemme tehty alkuaineista, niiden yhdisteistä ja atomeista, ja silti kutsumme itseämme jollakin nimellä. Me järjestelemme sisäisen ytimemme ympärille ulkoista kamaa, joka kertyy lihaksi ja luiksi. Identiteettimme ja persoonamme tulevat lähteestä, jota emme tunne.

Kenties se, mikä olemme, on aina odottanut luomisen mahdollisuuksien kätköissä hajallaan ja tuntemattomana – sateessa ja tuulessa, jotka pyyhkivät Eurooppaa 1200-luvulla, korkealle kohoavissa vuorijonoissa, taivaan pilvissä kaikenlaisina aikoina ja kaikenlaisissa paikoissa. Pölyhiukkasina me olemme leijuneet kreikkalaisista oviaukoista sisään. Ehkä olemme syttyneet tietoisiksi ja sammuneet tiedostamattomiksi miljoonia kertoja ja meitä on liikuttanut sellainen luomisen ja täydellisyyden kaipuu, jota tuskin olemme itsekään ymmärtäneet.

Niinpä tälläkin hetkellä voi olla muitakin (Sethin kaltaisia), joilla ei ole ulkoista kuvaa mutta jotka tietävät – muita, jotka ovat olleet sellaisia kuin me, ja enemmänkin, ja jotka muistavat sen, minkä me olemme unohtaneet. Ehkä he ovat löytäneet jonkin tietoisuuden kiihtymisen myötä kokonaan muita olemisen muotoja tai todellisuuden ulottuvuuksia, joista mekin olemme osa.

Me nimeämme heidät, jotka ovat nimettömiä – aivan kuten mekin pohjimmiltamme olemme nimettömiä. Ja me kuuntelemme, mutta yleensä me yritämme puristaa heidän viestinsä meille sellaisiksi käsitteiksi, jotka me voimme ymmärtää, ja naamioimme ne kuluneiksi, kaavamaisiksi kuviksi. Ja kuitenkin ne ovat kaikkialla ympärillämme, tuulessa, puissa, muotoina ja muotoutumattomina, ja monin tavoin eläväisempinä, kuin mitä me kenties olemme – puhujat.

Näiden äänten, intuitioiden, oivallusten ja viestien kautta maailmankaikkeus puhuu jokaiselle meistä henkilökohtaisesti. Sinulle puhutaan, kuten puhutaan minullekin. Opettele kuuntelemaan omia viestejäsi ja olemaan vääristelemättä kuulemaasi tai kääntämättä sitä vanhoiksi aakkosiksi.

Ajattelen, että kurssillamme (ja elämässämme yleisestikin) me vastaamme tällaisiin viesteihin toteuttaen ne toisinaan lapsenkaltaisen viisaasti, antamalla niille persoonallisen ja ainutkertaisen dramaattisen muodon – sellaisen muodon, joka synnyttää meissä sellaista merkityksellisyyttä, jota ei voi sanoin kuvata.

Ehkä tämä on sellaista leikkiä, josta ’jumalat’ pitävät, josta kaikki luovuus kumpuaa leviten kaikkiin suuntiin. Ehkä me vastaamme jumalille itsessämme, niihin sisäisiin tiedon kipinöihin, jotka uhmaavat omaa kolmiulotteista tietämystämme.

Kenties Seth johdattaa meidät totuttujen rajojemme ulkopuolelle, toiseen maailmaan, joka kuuluu meille ja joka on jotenkin perimmäinen, olimmepa sitten ruumiissa tai emme. Ehkä hän on meidän itsejemme yhdistetty ääni, joka sanoo: ’Kun te olette tietoisia kehoja, muistakaa, millaista oli olla ja millaista tulee olemaan ilman kehoa, olla vapaata energiaa, jolla ei ole nimeä mutta jolla on ääni, joka ei tarvitse kieltä ja jolla on luovuutta, joka ei tarvitse fyysistä kehoa. Me olemme kuin te sisäpuoli ulospäin käännettynä.’”

***

Huolimatta minun omista Sethiä tai todellisuuden luonnetta koskevista ajatuksistani, tämän kirjan on seistävä omilla jaloillaan. Siinä on vahvasti Sethin persoonan leima, aivan kuten jokaisessa kirjassa on kirjoittajansa sävy eikä yhtään sen enempää tai vähempää. Sen sisältämät ajatukset ansaitsevat tulla kuulluiksi alkulähteestään riippumatta ja päinvastoin juuri siksi.

Kun istuntomme ensin alkoivat, ajattelin alkuun, että julkaisen materiaalin omanani, jotta sen sisällön arvoon voitaisiin keskittyä kyseenalaistamatta sen alkuperää. Tämä ei kuitenkaan tuntunut oikealta, sillä se tapa, jolla Seth-materiaali tuotetaan, on osa itse viestiä ja myös vahvistaa sitä.

Sethin sanelema teksti esitetään sellaisenaan ja siinä järjestyksessä, jossa se on tullut, eikä siihen ole lisätty tai siitä poistettu pätkiä. Hän ymmärtää varsin hyvin puhutun ja kirjoitetun kielen välisen eron. Hänen esiintymisensä kursseillani ovat vähemmän muodollisia ja niihin sisältyy enemmän vuorovaikutusta. Tämä kirja on kuitenkin enemmänkin yksityisten istuntojemme kaltainen, jossa Seth-materiaalin runko tavallisesti annetaan. Painotus on enemmän sisällöllinen ja kieli painottuu enemmän kirjoitettuun kuin puhuttuun ilmaisutapaan.

Sethin lauseiden rakennetta ei myöskään ole muutettu paitsi joissakin harvoissa tapauksissa. (Muutaman kerran, esimerkiksi, olen yhdistänyt kaksi lyhyttä virkettä yhdeksi pidemmäksi.) Seth saneli itse suurimman osan välimerkeistä ja lainausmerkeistä. Tällöin me vain laitoimme yhdysviivat, lainausmerkit, puolipisteet ja sulut hänen sanelunsa mukaan ja poistimme tekstistä tämän ohjeistuksen, jotta lukeminen ei häiriintyisi.* [*Kielen juoksevuuden takia lauserakenteita on joskus jouduttu myös käännöksessä hiukan muuttamaan. Lisäksi välimerkkien ja lainausmerkkien käyttö on erilaista englannin kielessä kuin suomen kielessä, ja tässä suomennoksessa on käytetty suomen kielelle ominaisempaa välimerkkien käyttöä. Katso tarkemmin suomentajan saatesanat. Suom. huom.] Seth myös pyysi meitä alleviivaamaan tietyt sanat.

Sethin virkkeet ovat usein pitkiä mutta hän ei koskaan kadota lauseiden merkitystä tai syntaksia. Aina kun tässä suhteessa ilmeni jokin ongelma, me tarkistimme alkuperäisen istunnon muistiinpanot ja huomasimme tehneemme kopiointivirheen. (Minä kiinnitin huomioni tähän erityisesti siksi, että olen yrittänyt sanella kirjeitä nauhurille ja huomannut sen olevan varsin vaikeaa. Parin ensimmäisen lauseen jälkeen minun on ollut varsin vaikeaa muistaa, mitä olin juuri sanonut tai miten olin jonkin asian ilmaissut.)

Oikolukeminen on keskittynyt lähinnä Robin muistiinpanoihin, jotka hän on kirjoittanut puhtaaksi. Joissakin kohdin tekstiin on lisätty materiaalia, joka ei ole osa kirjaa mutta joka muutoin on käsiteltävään asiaan liittyvää, valaisee tekstin esittämistapaa tai auttaa lukijaa ymmärtämään paremmin Sethiä itseään. Kuten Robin muistiinpanot osoittavat, Seth alkoi sanella kirjan liitettä heti, kun kirja oli saatu päätökseen. Olikin varsin huvittavaa, etten tajunnut Sethin jo aloittaneen liitteen sanelemista ja että minulta meni monta päivää ihmetellessä, kenen se kirjan liite tuli oikein tehdä ja että jos se oli Sethin tehtävä, milloin hän sen aloittaisi.

Varsin mielenkiintoinen huomio on myös se, että omista kirjoistani kirjoitan kolme vedosta ja siltikin saatan olla lopputulokseen tyytymätön. Tämä kirja saneltiin suoraan sen lopullisessa muodossaan. Seth myös noudatti antamaansa sisältösuunnitelmaa paljon uskollisemmin, kuin mitä minä olen koskaan omalla kohdallani tehnyt. Hän tosin myös poikkesi siitä jossakin kohdin, mikä on tietenkin jokaisen kirjailijan oikeus.

Tästä eteenpäin Seth puhuu omasta puolestaan.

Elmira, New York
Syyskuun 27. päivänä 1971